FWCC-EMES:n Among Friends -lehdestä on ilmestynyt syksyn uusi numero. Mukana kveekariasiaa muun muassa Palestiinasta, Sveitsistä, nuorten kveekarien työstä ja Woodbrooken perheviikonlopusta.
Lehti on ladattavissa EMES:n sivuilta osoitteesta https://www.fwccemes.org/news/among-friends-issue-146-autumn-2019
Ruotsin kveekarien vuosikokous 10.–13.5.2018
Ruotsin kveekarien 84. vuosikokous pidettiin Svartbäckenin leirikeskuksessa (Tukholman ja Uppsalan välillä). Oli kevät mutta kesä oli jo pitkällä ja valkovuokot lähes entisiä. Osallistujia oli suhteellisen vähän, enimmillään 29 ja ulkomaiset neljä vierasta tulivat Isosta-Britanniasta, Hollannista, Saksasta ja Suomesta (allekirjoittanut).
Vuosikokous aloitettiin hetken hiljaisuudella sekä muistamalla vuoden aikana menehtyneitä kahta Ruotsin kveekaria.
Vuosikertomuksen mukaan toiminnan päätehtävä on hartausten pitäminen, jolla Ystävät haluavat levittää tietoisuutta elävästä Jumalan läsnäolosta. Hartauskokouksia pidetään Tukholmassa, Göteborgissa, Malmössä, Smoolannissa, Lundissa, Uppsalassa, Rimbossa (Svartbäcken), Uumajassa, Järnassa ja Karlstadissa. Tukholmassa hartautta pidetään kaksi kertaa viikossa Kväkargårdenissa, jossa toiminta muutenkin on vilkasta.
Suurimman osan palkatusta työstä tekevät seuran yhdyskuntapedagogi Julia Ryberg sekä 2013 ohjelmakoordinaattorina aloittanut Torbjörn Söderkvist. Julia työskentelee kansainvälisesti ja pitää retriittejä ja kokoontumisia Svartbäckenin leirikeskuksessa. Häntä pyydetään myös usein puhumaan kveekareista eri yhteyksissä. Tällä hetkellä Julia ja Torbjörn työstävät online-alustaa (MoodleCloud) johon he keräävät tekstejä resurssipankiksi. Alusta on tarkoitettu online-ryhmäkursseja varten, joihin kaikki Ystävät ja Ystävien ystävät ovat tervetulleita osallistumaan. Koordinaattorin tehtävä on vaikuttaa tavalla, joka syventää yhteisön hengellisyyttä ja yhteyttä. Yhdistys on vuokralla Kväkargårdenissa (Södermalm Tukholmassa), jonne Torbjörn on muuttanut tätä kirjoittaessa isännäksi, kun edellinen asukas ja isäntä Vilhelm Dahllöf on muuttanut muualle.
Vuosikokouksen teema oli ”Våra vittnesbörd – Hur vandrar vi som samfund och individuellt, med glädje genom världen och svarar på det av Gud i var och en?” Suomeksi suunnilleen näin: Miten kuljemme maailmassa, yhteisönä ja yksilöinä, ilolla ja vastaten siihen mikä on Jumalasta jokaisessa? Nimi oli pitkä ja jäi tuttuudestaan huolimatta hieman etäiseksi. Teemaa käsiteltiin pienryhmissä, mutta yksittäiset teemaan liittyvät puheenvuorot kokouksen alussa tekivät minuun suuremman vaikutuksen.
Eräs nainen kertoi miten totuuden puhuminen, kveekareiden tärkeänä pitämä arvo, oli herättänyt hänessä uteliaisuutta ja avoimuutta. Kun hän työpaikallaan sai kritiikkiä tavastaan toimia, hän oppi näkemään itsensä muiden silmin ja sitä kautta tuntemaan itseään. Hän joutui valitsemaan miten kohdata muiden palautetta, joka ei aina ollut niin auvoista kuunneltavaa. Ja miettimään millä tavalla oli viisasta vastata ihmisten ”hyviin neuvoihin” siitä mitä hänen ”paksukaisena” olisi hyvä syödä. Puheenvuoro teki minuun vaikutuksen, koska hän paljasti haavoittuvuutensa, jota en itse osannut arvata hänen itsevarman ulkokuorensa alta. Haavoittuvuuden paljastaminen oli mielestäni rohkeaa ja sai minut miettimään, miten voimme esimerkillämme auttaa muita rentoutumaan ja raottamaan panssariaan.
Toinen teemaa alustanut henkilö kertoi miten hän oli Englannissa lähemmin tutustunut kveekareiden arvoihin ja periaatteisiin – rauha, tasa-arvo, yksinkertaisuus, totuus ja yhteys. Arvojen noudattaminen ei ole vaatimus tai kuivaa teoriaa vaan seurausta siitä, että elämme lähellä Jumalaa. Hänen mielestään totuuden ja rauhan noudattaminen saattavat kuitenkin olla vaikeimpia käytännössä. Totuus ja rauha ei aina merkitse, että olisimme kilttejä ja kaikki pitäisivät meistä. Arvojen noudattaminen voi sen sijaan vaatia, että rohkenemme nousta esiin ja olla eri mieltä, joka ainakin näennäisesti tai aluksi saattaa luoda konflikteja.
Rauhan teemaa ja yhdistyksen rauhantyötä käsiteltiin puintikokouksessa (englanniksi threshing meeting, ruotsiksi tröskemöte). Päätettiin, että työvaliokunta (AU = arbetsutskottet) valitsee työryhmän, joka tekee linjaukset ja työkuvan rauhankomitealle. Kiinnostusta löytyy ja näillä näkymin komitea tullaan perustamaan.
Omassa ryhmässäni keskustelimme arjen rauhantyöstä, siitä mitä tapahtuu jos aloitan itsestäni. Mitä tapahtuu jos pudotan aseeni? Rauhan ehto on aina anteeksi antaminen. Tämä ei ole helppoa koska joudun kohtaamaan kipuni enkä voi rakentaa muureja itseni suojelemiseksi. Joudun harjoittelemaan, mutta harjoitus tekee tunnetusti mestarin eli tulen hyväksi siinä mitä harjoittelen.
Kaiken kaikkiaan vuosikokous oli lähinnä asiapitoinen. Kun osallistuin vuosikokoukseen kaksi vuotta sitten jäi hengellinen ja henkinen anti paljon tuntuvammaksi. Silloin teimme myös paljon käytännön harjoituksia etevän itävaltalaisen psykologin johdolla. Asiatieto oli kuitenkin hyödyllistä, varsinkin kun itse olen asunut Tukholmassa viime elokuusta lähtien ja osallistunut Tukholman Kväkargårdenin toimintaan kohtalaisen aktiivisesti.
Itse sain suurimman hengellisen antini yksittäisistä keskusteluista, joista varsinkin yksi jäi elävästi mieleen. Eräs nainen kertoi miten hän on saanut kokea Jumalan rakkauden kun on suostunut elämäänsä sellaisena kuin se on, vastustamatta asioita mihin ei voi vaikuttaa. Hän on lopettanut itsensä väkinäiset parantamisyritykset ja sen sijaan sallinut kaikki tunteensa, ajatuksensa ja ominaispiirteensä. Hyväksynyt itsensä ja elämänsä sellaisenaan. Hän oli läsnä ja sanojen takaa aistin todellisuuden mistä ne kumpusivat. Minulle tämä pysäyttävä kohtaaminen kokouksen viimeisenä päivänä oli tärkeintä mitä vein mukanani kotiin.
Susanne Salin
Suomen kveekariyhteisö on pienestä koostaan huolimatta kansainvälisen kveekariyhteisön aktiivinen jäsen. Osallistumme vuosittain ainakin Euroopan kveekarien kattojärjestön (EMES) kokoukseen, Britannian ja Ruotsin vuosikokouksiin, vierailemme muissakin kveekarikokouksissa, osallistumme muutaman vuoden välein järjestettävään Ystävien pohjoismaiseen vuosikokoukseen, maailmanlaajuisiin konferensseihin ja lisäksi yksittäiset Ystävät käyvät välillä ulkomailla muissa kveekaritapahtumissa ja -kursseilla. Tämä, yhdistettynä kotimaamme merentakaiseen sijaintiin muuhun Eurooppaan nähden, johtaa helposti melko suureen lentomatkustamisen määrään.
Kun samaan aikaan keskeisiin arvoihimme kveekareina kuuluvat yksinkertaisuus ja kestävyys, on korkea aika kiinnittää enemmän huomiota siihen jalanjälkeen, jonka jätämme ympäristöön niin yksilöinä kuin yhteisönä.
Samaan suuntaan on matkalla myös maailmanlaajuinen kveekariyhteisö: Vuoden 2012 maailmankonferenssissa Keniassa syntyneen julistuksen (Kabarak call for peace and ecojustice) ja vuonna 2016 Pisacissa Perussa järjestetyn triennaalin Kestävyys-muistion seurauksena Maailmanlaajuinen kveekareiden kattojärjestö (FWCC) on aloittanut projektin, jonka tavoite on tukea Ystäviä käytännön toimissa ympäristöystävällisyyden ja sosiaalisen kestävyyden saralla muun muassa jakamalla ideoita, kokemuksia ja materiaaleja. Matkustuksen vähentämiseksi tästä lähin myös maailmankonferensseja järjestetään harvemmin, seuraava vuonna 2023.
Suomen vuosikokouksen askeleita kohti ekologisempaa toimintaa
Viime vuonna Suomen vuosikokous eli Ystävien Uskonnollinen Seura Kveekarit ry. otti kestävyyden suhteen kaksi merkittävää askelta: Uudelleensijoittaessamme seuran varoja, valitsimme niille (parhaan ymmärryksemme mukaan) sosiaalisen ja ekologisen kestävyyden huomioivia sijoituskohteita.
Toinen askel oli päästökompensaatioiden käyttöönotto viime syyskokouksen päätöksellä. Moni Ystävä on aikemminkin kenties maksanut lennoistaan omatoimista päästökompensaatiota, mutta tästedes seura kantaa automaattisesti osansa vastuusta maksamalla kustakin seuran tuella tehdystä lentomatkasta kiinteän summan johonkin ilmastonmuutosta ehkäisevään kohteeseen. Tästä yksityiskohtaisemmin alempana.
Päästökompensointi ei tietenkään riitä. Ihanteellisempaa olisi matkustaa vähemmän tai ainakin taittaa matkat mahdollisimman vähän saastuttavilla kulkuvälineillä. Tätä edistää muun muassa kommunikaatioteknologian tehokas hyödyntäminen niin, että osa kokouksista ja muista aktiviteeteista tapahtuu internetin välityksellä. Skype- kokouksia – hallituksen kokouksista healing-kokouksiin ja online-hartauksiin – olemmekin
jo harrastaneet useamman vuoden ajan, ja osa meistä on osallistunut Woodbrooken online-kursseille.
Yksi uusi testaamisen arvoinen asia olisi esimerkiksi Woodbrooken webinaarien ja räätälöidyn etäopetuksen hyödynnys vaikkapa niin, että täällä Suomen päässä kokoonnumme porukalla johonkin, mutta session vetäjä puhuu kanssamme videopuhelun kautta ulkomailta.
Mielestäni kannattaa myös pitää silmällä, mitä naapurimaissamme tapahtuu, siltä varalta, että osallistumalla jollekin kurssille vaikkapa Ruotsissa voi välttää lentämisen Iso-Britanniaan tai kauemmas.
Päästökompensaatioista
Nykyään internetistä löytyy monenlaisia laskureita, joilla voi arvioida omaa – niin lennoista kuin muustakin toiminnasta syntyvää – hiilijalanjälkeään. Jotkut niistä myös antavat suosituksia, kuinka paljon mistäkin ilmakehään päästämästään hiilidioksidimäärästä olisi maksettava korvauksia. Eri sivustojen suosittelemissa summissa on kuitenkin suurta vaihtelua, johtuen ainakin eroista laskureiden keräämän tiedon tarkkuudessa.
Jotkin lentoihin keskittyneet päästökompensaatiosivustot puolestaan ehdottavat kompensaatiosumman nyrkkisäännöksi esim. 10% lentolipun hinnasta. Tällä ei kuitenkaan varsinaisesti ole mitään tekemistä lennosta aiheutuneen päästömäärän kanssa.
Tässä muutama laskuri, joita kannattaa ehdottomasti testailla saadakseen käsitystä omasta hiilijalanjäljestään yleisestikin:
https://co2esto.com/kauppa
https://www.atmosfair.de/en/standards/emissions_calculation/emissions_calculator/
Helpottaaksemme asian hoitamista monenlaisten laskentatapojen viidakossa, päätimme soveltaa seuramme tukemiin matkoihin tasasummia: Mannertenvälisistä lennoista 20€/lento ja lyhyemmistä 10€/lento.
Seuran tuella matkaan lähtevä henkilö voi joko itse ehdottaa lahjoituskohdetta, maksaa sen ja sitten toimittaa korvausta varten maksusta tositteen rahastonhoitajalle (joka on tällä hetkellä allekirjoittanut), tai antaa koko asian rahastonhoitajan hoidettavaksi. Päästökompensaatioiden lahjoituskohteen tulisi joka tapauksessa liittyä selkeästi aiheeseen ja olla ammattimainen, luotettava organisaatio. Valinnanvaraa on paljon, sillä ilmastonmuutosta vastaan taistellaan monin tavoin: Valistus- ja lobbauskampanjoin, energiansäästö- tai uusiutuvan energian teknologioita kehittämällä ja levittämällä, ostamalla päästöoikeuksia päästökauppakiintiöstä (jolloin markkinoille jäävä kiintiö pienenee), istuttamalla puita ja edistämällä kestävämpää metsien käyttöä… joitain mainitakseni.
Tässäpä joitain linkkejä päästökompensaatioilla rahoitettaviin projekteihin:
https://www.tricorona.se/klimatkompensationsprojekt/
https://co2esto.com/co2-paastoleikkuri/yksityisille
https://www.atmosfair.de/en/climate-protection-projects/
https://www.lentomaksu.fi/lentomaksu.html
Toivon, että ideointi ja keskustelu siitä, miten voisimme tehdä toiminnastamme entistä ympäristöystävällisempää ja sosiaalisesti kestävämpää, jatkuu!
Aino Vesanen
To Friends around the world:
Loving greetings from Britain Yearly Meeting 2018, gathered in glorious sunshine in and around London from 4 to 7 May. We have rejoiced in the voice and witness of Friends of all ages. Our diversity has been enriched by over 40 Friends and visitors from around the globe, with whom we have shared stories. We have experienced different traditions of worship, created art, sung, and danced together.
The sequence of annual Yearly Meetings in Britain has been unbroken for 350 years. This year our focus has been to discern whether we are led to revise our book of discipline, which we adopted as ‘Quaker faith & practice’ in 1994. This follows four years of work by our Revision Preparation Group, and study of Quaker faith & practice by many Friends and local meetings.
Periodic revision of the book of discipline is an essential part of our witness, recalling the past and looking to the future.
Encouraged by the voices of younger Friends among us, we have united joyfully, to embark on a Spirit-led process of revision from much-loved foundations. We know that this will take time and energy. We are clear that we have the resources to undertake this, while continuing our witness in the wider world.
Many voices, experiences and identities are missing from our current book. Since the last revision, our Quaker community and the world around us have changed. We need a book of discipline that reflects more closely who we are now, and explains how and why we do what we do.
At each session, we have heard readings from books of discipline from other times or other yearly meetings. A passage from ‘Living Adventurously’, Central and Southern Africa Yearly Meeting, resonated with the ministry and our desire to see each other truly:
“Africans have a greeting that means ‘I see you.’… Seeing a person, in that salutation, means what is called eyeball to eyeball contact; recognising the presence of a person… someone as alive and as self-aware and as vulnerable as you are. I see you” (Guy Butler, 1994).
This process of revision may become a renewal and transformation of who we are. Some of our younger children have asked: ‘What do we want to be? How would we like the world to be?’ We need to be bold and creative in our vision. As we heard in the Swarthmore Lecture, given by Chris Alton, ‘We must imagine this future, for if we cannot imagine it, we cannot speak it into existence.’
In listening to one another we have been both inspired and challenged by our religious diversity. Viewed from a distance, our Quaker community may seem like a single body. Up close, it sparkles in its infinite variety. Diversity in our beliefs and language is a richness, not a flaw.
We each choose our own words, and together our stories make a whole. We are not only individuals, but also part of a church. We want the language of our book to be accessible, and also to reflect the wealth of our tradition, and of our experiences today.
Making space to reflect our religious diversity may be painful. We should not shy away from expressing who we are. We accept our vulnerability. We need to be tender with one another, balancing truth in one hand and love in the other. By listening open-heartedly to oneanother, we will hear where words come from.
Change brings both excitement and apprehension. We have faith that our Quaker processes will help us follow the leadings of God, and take us where we need to be.
“And the end of words is to bring men to the knowledge of things beyond what words can utter” (Isaac Penington, Quaker faith & practice 27.27)
Signed in and on behalf of Britain Yearly Meeting
Deborah Rowlands
Clerk
Tulin yllättäen valituksi Suomen kveekarien viralliseksi edustajaksi Britannian kveekarien viikon kestävään vuosikokoustapaamiseen. Olimme tehneet valinnan edustajastamme jo alkuvuodesta, mutta hän joutui perumaan lähtönsä, ja minä olin ainoa, jolle sopi kolmen viikon varoitusajalla lähteä Englantiin. Tämä on tärkeää mainita, koska politiikkamme on lähettää aina eri ihminen, jotta mahdollisimman moni saa kokemusta kansainvälisen kveekariyhteisön toiminnasta ja saa tuntea sen Ystävyyden ilmapiirin, joka tapaamisissa on läsnä. Itse olin ollut mukana edellisessä Britannian kveekareiden vuosikokoustapaamisessa Bathissa kolme vuotta sitten, ja nyt pääsin yllättäen jälleen mukaan. Kokemukseni edellisestä viikon kestäneestä kokoontumisesta olivat niin hyviä, ja olin saanut niistä niin paljon rakennusainetta omaan toimintaani, että vuosikokouksemme lähetti minut hyvillä mielin ”saamaan lisää oppia” joka taas saisi hyödyttää myös omaa yhteisöämme.
Kaikki matkajärjestelyt sujuivat suuremmitta kommelluksitta, ja pääsin lähtemään seikkailulle! Koska olin viimetipassa varaamassa lentoja, enkä halunnut kuluttaa liiaksi vuosikokouksemme varoja matkoihin, valitsin edulliset lennot. Siitä seurasi se, että sain kokea matkan aikana kolmella eurooppalaisella lentokentillä mielenkiintoisia öitä, mutta kaikki sujui kuitenkin kommelluksitta.
Saavuin Warwickin yliopistolle lauantai-iltapäivällä ja asetuin asumaan campusalueella olevaan majoitusrakennukseen. Huoneeni ikkunan takana nurmikkoalueela oli valtava marjakuusi, jonka oksalla istui mustarastas ja jonka alla suojassa oli kaniini syömässä ruohoa. Ajattelin, että viikostani tulee kaikella tavalla hyvä viikko.
Koska olin ollut jo kerran mukana suuressa vuositapaamisessa, ja tutustunut siellä moniin ihmisiin, oli heti ensihetkistä lähtien ihanaa tavata vanhoja tuttuja. Kuin olisin tullut ”kotiin”, oli tunnelmani. Sain heti kertoa Suomen kveekarien terveisiä monelle Ystävälle, ja taas uusia tavatessani kuulin monelta, kuinka heillä on hyviä muistoja Suomesta ja yllättävän moni vanhempi henkilö oli myös vieraillut Viittakivessä. Vaikka me olemme pieni vuosikokous, me olemme yhteydessä muihin, ja olemme hyvin vahvasti olemassa myös Englannin kveekarien maailmassa. Ja se, että meillä on mahdollisuus lähettää edustaja erilaisiin isoihinkin tapaamisiin, on ensiarvoisen tärkeää. Jokainen kohtaaminen, jokainen uusi yhteys joka syntyy yksilöiden välillä, vahvistaa myös kveekariyhteisön elämää ja toimivuutta. Ja omalta osaltani sain viikon aikana olla luomassa näitä pieniä siltoja Suomen kveekareille. Sain kertoa viikon aikana joka päivä siitä, että Suomessa on kveekareita, meillä on hiljaisia hartauksia ympäri maata, ja vaikka olemme yhteisönä pieni, on meillä yhteyttä ja toimintaa.
Itseni tuntien tein päätöksen, että yritän rakentaa viikkoni ohjelman mahdollisimman väljäksi, koska myös lepo on tärkeää. Olen luonnostani henkilö, joka haluan tarttua hetkeen ja saada kaiken hyvän irti tarjotusta tilaisuudesta, ja sen vuoksi minun on hyvä osata asettaa rajoja itselleni. Jo pelkästään se, että oman äidinkielen sijaan puhun englantia, tekee päivistä raskaampia. Ja koska joka päivä tarjoutuisi mahdollisuus tavata lukemattomia uusia ihmisiä, olisivat myös kaikki tauot täynnä aktiivista puhumista. En halunnut polttaa itseäni loppuun, mutta en myöskään halunnut päästää ohi sellaisia kohtaamisia, joista olisi Suomen kveekareille ja itselleni hyötyä ja iloa.
Vuosikokoustapaamisen teema oli jatkoa Bathin kokoukselle, ”Living our faith in the world”, kuinka elämme uskoamme todeksi maailmassa. Erityisenä teemana tällä kertaa oli se, kuinka muodostamme liikkeitä ja olemme mukana liikkeissä, joissa näemme ja koemme että on ”se jonkin Jumalasta”. Ajatuksena se, että kun on tarve toiminnalle, niin liikkeen syntymiseen tarvitaan ihmisiä jotka ovat aloittajia ja heitä jotka tulevat mukaan ja vahvistavat liikettä omalla panoksellaan. Ja koska tarvetta hyvälle toiminnalle maailmassa on paljon, eikä ole tarkoitus aloittaa aina kaikkea alusta, voi myös mennä mukaan sellaiseen liikkeeseen, joka edustaa niitä arvoja jotka ovat itselle tärkeitä. Tähän teemaan liittyen oli viikon aikana tarjolla lukematon määrä alustuksia, luentoja ja työpajoja.
Ja joka päivä olivat myös Britannian vuosikokouksen työhartauskokoukset. Viime mainitut olivat pitkiä työhartauskokouksia, joissa oli mukana pitämässä pieniä osuuksia myös heitä, joiden vastuulla olivat viikon aikana pidettävät luennot. Tällä kertaa en osallistunut vuosikokous sessioihin kovin aktiivisesti, koska paljon muuta oli päällekkäin niiden kanssa, sellaista josta koin saavani enemmän.
Molemmat Britannian vuosikokouksen perinteiset luennot, Swartsmore-luennon ja George Gorman-luennon kävin kuuntelemassa. Ensin mainitun piti parlamenttiedustaja Catherine West, ja hänen aiheensa liittyi siihen, kuinka hänen oma kveekariutensa vaikuttaa politiikkaan jota hän tekee Enlannin parlamentissa. George Gorman säätiön luennon piti Tim Gee, nuori kveekari, jonka luennon ydin oli haaste joskus radikaaliinkin toimintaan, jonka perustana on hiljaisen hartauden Henki.
Kaikkien viikon aikana tarjolla olleiden mahdollisuuksien tarkoituksena oli myös esitellä erilaisia kveekarien tapoja toimia maailmalla ja maailmassa, sekä vahvistaa yhteenkuuluvuutta. Mukana oli Ystäviä sekä Britanniasta että ympäri maailmaa. Pohjoismaista, Etelä-Afrikasta, Etelä-Amerikan maista, Intiasta ja Uudesta Seelannista saakka oli mukana eri-ikäisiä osallistujia. Mukana oli myös osallistujia ja ohjelman toteuttajia erilaista uskonnollisista ryhmistä ja heitä, jotka eivät halua määritellä itseään.
Warwickin vuosikokoustapaaminen oli jälleen kaikenikäisten tapaaminen. Lapset oli jaettu ikäryhmittäin ja heillä oli ohjaajiensa kanssa myös omaa ohjelmaa. Nuorille oli omaa ohjelmaansa ja he olivat vastuussa myös useista kaikille tarkoitetuista tapahtumista. Ja paljon oli myös sellaista yhteistä hartautta ja toimintaa, jossa kaikki oli kaikille yhdessä. Osallistuin erääseen työpajaan, jonka teemana oli Filosofiaa kaikenikäisille- ja yhteisöille. Siellä sain kurkistaa sellaisiin metodeihin, joiden avulla lapset ja aikuiset voivat jakaa ajatuksiaan ja olla yhdessä kveekarien tärkeiden elämänperiaatteiden äärellä.
Kveekareilla ympäri maailman on huolenaiheena kaikki se mikä liittyy ihmisten eriarvoistumiseen ja ympäristömme/maailmamme tuhoamiseen ja tuhoutumiseen, sekä kaikki mikä estää rauhan toteutumista, ja kaikki viikon aikana kietoutui kaikki jollain lailla näiden asioiden ympärille. Aktiiviset rauhaa edistävät projektit, ilmastonmuutoksen hidastamiseen liittyvät hankkeet, sekä pakolaisuuteen ja ihmisten hätään elinolosuhteidensa puolesta liittyvät erilaiset tavat auttaa ja toimia olivat esillä monella tavalla.
Osallistuin työpajoihin ja keskustelutilaisuuksiin, joissa oli ytimenä se, kuinka kveekareina toimimme yhdessä toisten organisaatioiden kanssa, rakentaen maailmaa joka on kaikkien ihmisten samanarvoisuutta ja rauhaa tukeva. Palestiinassa toimii kveekareita mukana Ekumeenisessa EAPPI- toiminnassa, eli he ovat ”todistamassa” ja jakamassa paikallisten ihmisten arkea, joka on usein todella vaikeaa ja elämän edellytykset ovat pienet. Tällaisen kolmen kuukauden jakson jälkeen henkilö palaa kotiin, ja jakaa monella tavalla kokemustaan, kertoen siitä lähipiirilleen ja vaikkapa vierailemalla kouluissa kertomassa kokemuksestaan. Henkilökohtaisten tarinoiden jakaminen on usein se tapa, jolla voidaan saada jokin vaikea asia avattua.
Eräs asia joka itselleni rakensi siltoja uusien ihmisten luo ja kantoi koko viikon, oli laulaminen. Viikon ohjelmaan oli kudottu mukaan paljon tilaisuuksia laulaa yhdessä. Joka päivä oli kaksi Singing for Joy- sessiota, ja myös kveekareiden kantaaottavia rauhanlauluja opetettiin Natural Method menetelmällä. Näiden musiikin iloa tuovien sessioiden surauksena saimme idean, että järjestämme jokaisella päivätauolla Flash mob- lauluhetken. Niinpä sitten lounasaikaan tupsahdimme laulamaan jonnekin nurkalle laulamaan ja saimme mukaamme paljon eri-ikäisiä Ystäviä. Sain myös tuoda musiikillisia terveisiä kokoukselle Suomesta. Etukäteismateriaalissa oli pyyntö tuoda mukanaan jokin lahja jaettavaksi toisten kanssa, ja minä sain viedä laulun. Sain tehtyä ennen matkaa Valo kantaa-lauluuni englanninkieliset sanat ja viikon aikana sain laulaa lauluani sekä suomeksi että englanniksi. Sain myös pyynnön toimittaa laulun nuotit mahdolliseen jatkokäyttöön Britannian kveekareille. Niin monella tavalla me voimme rakentaa Ystävien verkostoa, myös musiikin avulla.
Kun Warwickin tapaamisen teema oli ”Kuinka elämme uskoamme todeksi maailmassa” ja erityisesti se, miten muodostamme liikkeitä tärkeiden asioiden edistämiseksi, ja/tai osallistumme sellaisiin liikkeisiin jotka edistävät toiminnallaan kveekariperiaatteita maailmassa, koin haikeutta, kun ajattelin meidän pientä vuosikokoustamme. Se että meitä on vähän, asettaa toiminnalle yhteisönä monenlaisia kehyksiä. Me olemme vuosikokouksena konkreettisesti ”olemassa” vain pari kertaa vuodessa ja sellainen aika ei ole riittävä sellaisen yhteisöllisyyden luomiselle, joka kantaa meitä ryhmänä, ja saa meidät ryhmänä ”elämään uskoamme todeksi maailmassa”. Mitkä ovat niitä keinoja, joilla voimme olla aktiivisemmin kveekariryhmänä toimiva yhteisö, jos haluamme sellainen olla.
Yhteinen hiljainen hartaus on se voimavara, jossa voimme saada johdatusta ja voimaa myös siihen toimintaan, jota kveekareina haluamme toteuttaa. Hartauselämä on mielestäni kveekariuden ydintä. Ilman hengellistä puolta, josta toimintamme kumpuaa, olemme kuin mikä tahansa muu ryhmä joka haluaa edistää rauhaa ja oikeudenmukaisuutta maailmassa. Miten voimme toteuttaa yhteisen hartauden silloin kun emme ole tosiamme lähellä? Onko Skype-hartaus todellinen vaihtoehto?
Olemme olemassa kveekareina, sekä yksilöinä että yhteisönä. Suomessa olemme niin pieni ja hajallaan oleva ryhmä, että aktiivisesti kveekariarvojen mukaista toimintaa toteuttavaa, kiinteää kveekariyhteisöä ei varsinaisesti ole. Kuinka voisimme pienenäkin yhteisönä toimia ulospäin?
Onko meille hyvää ja sopivaa se, että olemme kveekareita yksilöinä, ja toimimme mukana sellaisissa suuremmissa liikkeissä, joiden uskonkäsitykset ja periaatteet ovat meille läheisiä ja tärkeitä. Mitkä ryhmät ovat sellaisia joissa haluamme olla mukana, ja jo toimimme, kveekareina?
Meillä on hyviä hartausryhmiä, jotka yhdessä kokoontuvat hiljaisuudessa kuuntelemaan Hengen johdatusta. Niissä saamme elää sitä yhteisyyttä ja jakamista, jota tarvitsemme. Tärkeä asia on myös se, että me hiljaisessa hartaudessa pidämme Valossa maailmaa ja niitä asioita jotka meille ovat Ystävinä elämässämme ja uskossamme tärkeitä. Näiden ryhmiemme vahvistaminen kveekariuden polulla on mielestäni eräs tehtävämme. Näissä ryhmissä on se kasvu ja elämä, jolla vuosikokouksemme voi olla olemassa ja vahvistua. Ja samalla meidän pitää muistaa, että hiljainen hartaus on avoin kaikille, eikä kenellekään saa tulla sellaista oloa, että hänen tulee olla ”riittävän kveekari” voidakseen osallistua hartauteen.
Lokakuun alussa vietetään jälleen vuosittaista maailman kveekaripäivää. Tällä kertaa päivän teema on ”kokoontuminen hartauteen ympäri maailmaa”.
Sunnuntaina 1.10. kello 12:30-13:30 on mahdollista osallistua Skypen kautta pidettävään hartauteen. Kokous löyty Skype-nimellä Kveekari Hartaus. Alussa on lyhyt esittäytyminen ja ajatustenvaihto ja puolen tunnin hartaus alkaa kello 13:00.
Päivän kunniaksi Friends World Committee for Consultation (FWCC) rohkaisee kveekareita ympäri maailman kokoontumaan yhteen ja tallentamaan hetken kokoontumisesta esimerkiksi runon, kuvan tai videopätkän muodossa. Taltioinnit ympäri maailman kootaan ja niitä voi lähettää FWCC:lle sähköpostilla (submit[a]worldquakerday.org), lataamalla ne FWCC:n Facebook-sivulle tai Twitteriin tunnisteella #wqd.
Kokemuksia edellisvuosien kveekaripäivän vietosta on tarjolla osoitteessa www.worldquakerday.org ja FWCC:n pääsihteeri Gretchen Castle toivottaa terveisensä videolla:
MAAILMAN KVEEKARIPÄIVÄ 2.10.
2.10. vietetään Maailman kveekaripäivää. Kveekareita ympäri maailman kannustetaan osallistumaan tuolloin millä tahansa pienellä tai suurella tavalla, joka tuntuu oikealta, itsekseen tai yhteisöinä.
Tämän vuoden teema on ”Uskon inspiroimana, yhdessä todistaen maailmassa”, jonka myötä edistämme Maailman kveekarineuvoston tavoitetta yhdistää Ystäviä, ylittää kulttuurirajoja ja muuttaa elämiä.
Miten sinua huvittaisi juhlistaa päivää? Kerrothan myös toisille tempauksestasi – Maailman kveekarineuvostolle (yhteystiedot alla mainitulla nettisivulla) ja muille verkostoillesi!
http://www.worldquakerday.org/
Pohjois- ja Etelä-Euroopan kveekarit hiljentyvät yhdessä
Helsingin ja Barcelonan hartauskokoukset tapaavat Maailman kveekaripäivän kunniaksi internetin välityksellä su 3.10 klo 11.30 Suomen aikaa. Ohjelmassa ainakin tosiimme tutustumista ja muuta sanallista jakamista & hiljainen hartaus.
Helsingissä kokoonnumme tuolloin poikkeuksellisesti Rauhanaseman (Veturitori 3) yläkerran kirjastossa.
Tilaisuus saattaa kestää hieman normaalia sunnuntaihartauttamme pidempään, esim. 1,5h yhteensä.
Jos olet jossain muualla kuin Helsingissä tai Barcelonassa ja haluaisit tulla internetin välityksellä mukaan, ota yhteyttä Ainoon (miria_2882 [ät] yahoo.com), niin pyrimme järjestämään asian!
Lopuksi käsittelemme hartauden hengessä vielä Helsingin porukalla mahdollisia ajankohtaisia työkokousasioita.
Uusin Among Friends -lehden kevään numero on julkaistu. Lehdessä kerrotaan mm. Perun kokouksen kuulumisia. Lehden pääsee lukemaan FWCC-EMES:n sivuilta.
Tällä kertaa viesti vain englanniksi välitettynä:
The Young Adult Leadership Programme at Woodbrooke is now taking applications for the 2016-17 programme. The programme is now in its fifth year and there is a small, but growing, group of Young Adult Friends
who have completed the programme – one of last year’s participants said: An amazing opportunity for self-reflection, getting to know young adult Quakers, learning more about Quakerism and thinking about what we ourselves have to give.
The programme gives you the opportunity to develop a small learning
community with other Young Adult Friends and consider topics such as Quaker
history, Quaker processes, concerns, testimony, following your leading,
using Quaker values in the secular workplace, presentation skills,
teambuilding and much more; and also an opportunity to work in the garden
at Woodbrooke for half a day.
It is a part-time one year programme and consists of a 10 day residential
in July 2016, a weekend in February 2017 – at Swarthmoor Hall – and a final
7 day residential in July 2017. The summer residentials overlap so you
would be here with the previous group in July 2016 etc.
There is more information about the programme here:
www.woodbrooke.org.uk/pages/
And information about how to apply (including an online application form)
on this page: www.woodbrooke.org.uk/pages/
The dates for YALP 2016-17 are:
14-24 July 2016
3-5 February 2017
2-9 July 2017
The cost is £1750, which may sound high to you, but please don’t let this
put you off applying. We have some bursary funds at Woodbrooke, and there
are Quaker trusts willing to fund participants on YALP and many local or
area meetings – as well as Young Friends General Meeting – will have funds
available. I’d be happy to give guidance and support with fundraising.
19.-27. tammikuuta järjestettiin maailmanlaajuinen kveekareiden yleiskokous Pisacissa, Perussa. Suomen vuosikokouksesta tapahtumaan osallistui Jane Rose. Saamme Janelta myöhemmin vielä tarkemman kertomuksen matkastaan, mutta ensialkuun jaamme kokemuksia tapahtuman yhdessä laatiman loppuepistolan kautta.
—
Epistle from 2016 Friends World Committee for Consultation World Plenary (International Representatives Meeting).
Se contenta el Corazón ensanchándose de amor; todos a una voz a Dios gracias damos.
¡Bienvenidos Amigos!
To all Friends Everywhere,
We send loving greetings to you from Pisac in the Sacred Valley of the Incas. We were blessed with both sunshine and rain. As we gathered together we lifted our eyes to the mountains and lifted our hearts to God
From 19 to 27 January over 320 men and women from 37 countries, 77 Yearly Meetings, 8 independent Monthly Meetings, and 2 worship groups, speaking dozens of languages met to consider the theme “Living the transformation: creation waits with eager longing for the revealing of the children of God (Romans 8:19).”
Our time together started in sadness at those who were delayed in their journeys or prevented from joining us – we felt a gap in our gathering the shape of God. Later, as we were joined by Friends from Kenya and welcomed local Friends from Peru and Bolivia, we felt the full fellowship among us. We were complete.
Many of the messages shared in our worship, speaking to the theme of transformation were both moving and uplifting: we were challenged to be transformed in ways leaving us more faithful to God’s purposes individually, as meetings/churches and as a World Family of Friends.
Our speakers emphasised the process of transformation. One spoke of spiritual transformation using the image of a heart transplant and what it means to be given the heart of Jesus. In this transplant of the heart we become agents of change who show the love of Christ in the world. Another image we were given was that of a seed pod. Each pod contains the past, present and future, showing us how we remain connected to our past even as we look to the future, as God gathers us into one grand story.
We heard the message that we must be open and available to God, making space in our hearts, our communities and our churches/meetings. Transformation often finds us when we’re not seeking or expecting it. We must be willing to be vulnerable and open our hearts in order to undergo the change we want to see.
As we gathered we not only spoke of transformation, we invited it and created spaces for God to make it happen. Many of us experienced it while we were here. We found ourselves broken open and touched by the Living Spirit of Christ.
We are the children of God. We are who creation has been waiting for. We are called to reveal ourselves in our lives and in the work we do with our hearts and our hands. Although God can fill our hearts, God has no hands but ours to heal this broken world. We can be salt and light shining to the world and declaring the love of God.
As Quakers our faith is inseparable from our concern to care for all life on earth. We are reminded of the Kabarak call for Peace and Eco-Justice and the need to redouble our efforts now. We call on Friends everywhere to take practical actions to sustain life on Earth.
Listening together in our home groups, workshops, and consultations, where two or three languages were spoken, opened up countless opportunities to pray, sing, ask difficult questions, learn, cry and laugh together. We have hurt each other with our words when we have spoken without love but this is a human failing and we have also experienced the healing power of Christ’s love.
We learn from each other’s ways of connecting with God; each offering of worship held within it the opportunity for the Spirit to move and speak and sing. Sharing worship in this way enables us to recognise that we must both listen to, and speak to God.
The presence of so many young adult Friends among us has been a blessing. We heard their moving testimony and experienced their inspirational leadership. As we go back to our churches and meetings we must allow this ministry and leadership to flourish.
We are different. We came together as a diverse collection of Friends. We were challenged by our differences. This challenge is not always comfortable but it is one we welcome.
We are one. We are one in the spirit of God which does not wash away or hide our differences, but allows us to celebrate them and enables us to move beyond the spiritual boundaries that may separate us. We are able to do this by coming together in worship where, while its form may be unfamiliar, God was present throughout. Through listening deeply and tenderly to each other and to God we reached a place where we can hear and sense where the words come from even when we may not understand the tongue they are spoken in.
We are Friends. In making the choice to come together and be willing to share deeply, pray boldly, and listen lovingly together, we seek to move beyond our differences, see beyond our labels and find ways to connect with each other. The work of FWCC depends on us all. In order to continue it, we encourage Friends, meetings/churches and Yearly Meetings to contribute financially to and participate in building connections between Friends.
As we leave here we will carry the love we have received from each other and from God in our hearts.