Kategoria: Kveekariblogi

  • Matka pohjoismaiseen vuosikokoukseen, osa 2: Vapautta ja vesiputousten voimaauuden kveekarisiskon seurassa

    Teksti ja kuvat: Aino Vesanen

    Pohjosmaisen vuosikokouksen lopuksi olin ajatellut kenties saavani kimppakyydin johonkin
    lähemmäs Tukholmaa ja kotimatkaa, mutta kun kuulin hollantilaisen Ystävän
    suunnitelmista jatkaa autolla roadtrippiään Norjassa, tartuin tilaisuuteen ja kysyin huolisiko
    hän minut mukaansa. Sen myötä päädyimme kahden naisen voimin kiertelemään vuonoja
    ja vuoria parin päivän ajan jonkin matkaa Stavangerista koilliseen. Tässä tavallaan täyttyi
    spontaanisti pidempiaikainen haaveeni Ystävien kanssa jaetusta ”kveekarivaelluksesta”
    pohjoisessa luonnossa, ja lähemmin tutustuessamme kävi myös ilmi, että molemmat
    olimme lähteneet kotoa avoimin suunnitelmin raskaiden elämäntilanteiden
    jälkimainingiessä, hetkeksi nauttimaan seikkailusta ja ihanasta vapaudestamme!

    Spotaani kveekarivaellus suuntasi kohti Norjan vuoria ja vuonoja.


    Mykistävä ja puhdistava ja kehossa tuntuva Norjan luonto

    Norja on mykistävä maa, jonka kauneuden edessä sanat meinaavat loppua, mutta kuvat
    puhukoon puolestaan. Oli joka tapauksessa helppo ymmärtää, miksi norjalaiset ovat
    retkeilykansaa ja miksi myös norjalaiset Ystävät luontevasti yhdistävät luontokokemukset
    hengenelämäänsä mm. yhdessä retkeillen.


    Jatkuva ihastelu otti intensiivisyydessään jopa voimille, varsinkin niiden lukuisten koskien
    ja eri kokoisten vesiputousten äärellä, joita Saudan alueella kohtasimme. Veden voima iski
    tajuntaan monilla tasoilla: Konkreettisesti vesivoimalaitoksen luona, kristallinkirkkaasta
    vuoren laen jäätiköiltä vyöryvää vettä juodessa jotta jaksoi jatkaa kapuamista, sekä
    hienovaraisemmilla tasoilla. Vesi elementtinä liitetään emootioihin, ja vesiputous edustaa
    minulle puhdistavaa voimaa, joka vie hurjalla tavallaan kaiken mennessään, mikä vain irti
    lähtee.

    Husedalenin vesiputoukset


    Kavutessamme 7,5 h Kinsarvikin vuonon pohjukasta Husedalenin vesiputouksille ylös
    vuorelle ja takaisin oli myös oivallinen oman kropan tilannetsekkaus – siinä tunsi
    nahoissaan, mihin sattuu ensin, miten jaksaa ja mihin vielä pystyy. Kehoni oli
    kärsimyksistäkin huolimatta innoissaan, kun pääsi kerrankin omaan alkuperäiseen
    elementtiinsä eli luontoon kunnolla liikkumaan, ja paljaat varpaani onnelliset

    uppoutuessaan sammaleeseen ja tuntiessaan allaan mahtavat lämpimät vuorten kalliot ja
    välillä ympärillään kristallinkirkkaan kylmän veden. Siitä katsoen jatkuva sisätiloissa
    tietokonehommissa istuminen näyttäytyi kerrassaan luonnottomana – ja siltikin nuo
    hommat huhuilivat minua jo takaisin kotiin. Nyt arkeen palattuani pyrin muistamaan nuo
    hetket ja antamaan keholleni useammin sitä liikettä ja raitista ilmaa, mitä se kaipaa!

    Varpaat jäämeressä
  • Matka pohjoismaiseen vuosikokoukseen, osa 1: Matkantekoa, historiaa ja Ystävienyhteyttä

    Matka pohjoismaiseen vuosikokoukseen, osa 1: Matkantekoa, historiaa ja Ystävienyhteyttä

    Kuvat ja teksti: Aino Vesanen

    Sain olla äskettäin 3.-6.7.2025 mukana kveekarien Pohjoismaisessa vuosikokouksessa,
    joka on kolmen vuoden välein Ruotsissa tai Norjassa järjestettävä Ruotsin, Norjan,
    Tanskan ja Suomen vuosikokousten yhteinen kesätapahtuma.
    Ohesta voitte lukea tapahtumakokemuksesta lisää sen epistola-kirjeestä. Itse keskityn
    tässä muutamiin teemoihin, jotka olivat itselleni merkityksellisiä.

    Lähtö ilman paluulippua

    Lähdin matkaan kotoani Hämeenlinnasta jo 28.6. iltalaivalla Tukholmaan vailla
    paluulippuja tai tarkkaa suunnitelmaa. Kun kerran oli ajan puolesta siihen mahdollisuus, oli
    kiva kerrankin matkustaa meritse ja maitse suoraan kohteeseen lennähtämisen sijaan.
    Pistäydyin Turussa keskiaikamarkkinoilla ja Tukholmassa suuntasin ensin
    Kvekargårdeniin, josta olin muilta kuullut, mutta nyt vasta itse näin omin silmin. Todella
    kaunis kveekarien kokoushuone puutarhoineen ja kirjastoineen! Meitä oli hiljaisessa
    hartaudessa paikalla n. 8 henkeä, ja myöhemmin kahvipöydässä oli mukava myös
    harjoitella ruotsia pitkästä aikaa.

    Kvekargårdenissa on hiljaiset hartaudet joka sunnuntai päivällä ja torstai-iltaisin – jos
    liikutte siellä päin niin rohkeasti mukaan vaan!

    Kvekargårdenissa on vaikuttava kirjasto.

    Erityisen mukava yllätys oli törmätä Annaan, jonka kanssa kohtasimme viimeksi ehkä 20
    vuotta sitten kansainvälisessä nuorten kveekarien kevättapahtumassa ja pian sen jälkeen
    hänellä kerran yökylässä Tukholmassa poiketessani. Suomalaisten sukujuurtensa vuoksi
    hän puhuu myös suomea, ja toivottavasti saamme hänet kylään myös Suomen
    vuosikokouksen tapahtumiin joskus lähitulevaisuudessa 🙂

    Yövyttyäni lukioaikaisen ystäväperheen luona jatkoin Tukholmasta maanantaina junalla
    Osloon ja sitten bussilla Norjan eteläkärkeen Kristiansandiin, jossa vietin pari yötä
    idyllisessä puutalossa Airbnb-huoneessa. Erityisen vaikuttava oli Ravnedalen-puisto
    vuorten välissä, ja myös Odderøyan linnoitussaari kaupungin edusralla oli hieno paikka
    kesäretkeillä.

    Reissun yhtenä kohokohtana oli vanhojen tuttujen tapaaminen. Annan tapasin viimeksi noin 20 vuotta sitten.

    Historiaa ja vanhoja tuttuja

    Keskiviikkona matkani jatkui 4h bussilla Stavangeriin, jossa Pohjoismainen vuosikokous
    alkoi seuraavana päivänä erikseen ilmoittautuneille päiväretkellä Staklandin kylän pienelle
    kveekarien kokoushuoneelle, joka tosin nykyään on enää harvoin aktiivikäytössä. Oli
    erityistä olla mukana noin vanhalla kokoushuoneella hiljaisesssa hartaudessa, ja myös
    nähdä vanhan tutun ruotsalais- norjalaisen Ystävän, Solveig-Karin Erdahlin sukulaisia ja
    kotiseutua Staklandissa.

    Itse tapahtumassa meitä oli n.90 Ystävää. Tapahtuman teeman (”Miten voimme vahvistaa
    pohjoismaista kveekariyhteisöä”) lisäksi olennaista on mahdollisuus tavata muita Ystäviä
    eri maista. Tosin huomasin, että nykyään viihdyn paremmin hieman pienemmissä
    tapahtumissa, joissa ehtii monien ohimenevien kohtaamisten sijaan juttelemaan kaikkien
    osallistujien kanssa ja pääsemään keskusteluissa ehkä syvemmälle.

    Matkasimme Staklandiin bussin lisäksi myös lautalla.

    Kuuntelemisen merkitys ja vierailujen voima

    Tapahtuman pääpuhujat Michael Eccles ja Julia Ryberg kävivät keskustelivat keskenään ja
    myös keskusteluttivat yleisöä, aiheena pohjoismaisten kveekarien erot ja yhteneväisyydet,
    ja kuinka voimme olla relevantteja toisillemme ja maailmalle . Michael kertoi matkastaan
    EMES:in edustajana Palestiinaan ja Ukrainaan, päätarkoituksena vain tavata ja kuunnella
    paikallisia Ystäviä ja mm. Ramallahin kveekarikoulun henkilökuntaa. Hän esitti meillekin
    kysymyksen, olisiko meidänkin mielekästä joskus vierailla toistemme luona ihan muuten
    vaan, kuunnellen ja tutustuen, ilman mitään sen ”hienompaa” agendaa?
    Itsekin mietin, mikä merkitys on tällaisilla verkostoitumistapahtumilla, vierailuilla,
    tutustumisella ja yhteydenpidolla Ystävien välillä kansainvälisesti. Ajattelen, että tärkeintä
    henkilökohtainen tutustuminen, kyläily ja yhteydenpito on ”kotipesässä” esimerkiksi
    Suomen vuosikokouksen kesken: Luodaksemme uskonyhteisön, joka todella tuntuu
    omalta yhteistöltä, on voitava jakaa omaa todellista, inhimillistä elämäänsä toisten kanssa,
    eikä niin, että olettaa henkilökohtaisen ”epätäydellisen” elämänsä olevan erillinen
    kveekaritapahtumista, joissa ehkä kokee sitten painetta esittää jotain ihanteellista
    ”kveekariroolia”. Kuitenkin myös kansainvälisellä yhteydenpidolla on suuri arvo, etenkin pienille
    kveekariyhteisöille.

    Muistelen takavuosia, jolloin meillä oli Suomessa usein olo, että omat resurssimme eivät
    riitä ja tarvitsemme jonkun ulkomaanvieraan tuomaan esimerkiksi tapahtumiimme jotain
    merkittävää sisältöä. Ja heitä kävikin, milloin EMES:istä, milloin Ruotsista tai Iso-
    Britanniasta tai muualta, kun mm. monet nytkin Stavangerissa uudelleen kohtaamani tutut
    kasvot antoivat meille myös paljon noilla vierailuillaan, oli se sitten valmisteltua sisältöä tai
    vain kuuntelevaa korvaa, läsnäoloa ja kokemusten vaihtoa. Samoin suomalaisten
    osallistuminen kansainvälisiin kveekaritapahtumiin on ruokkinut yhteisöämme pikkuhiljaa,
    eikä nykyään ole enää mainitusta vajavaisuuden kokemuksesta paljonkaan jäljellä, vaan
    sen sijaan olemme saaneet useilta ulkomaisilta Ystäviltä palautetta siitä, kuinka he ovat
    tulleet ravituiksi meillä kyläillessään.

    Edellisessä blogitekstissäni puhuin enemmän intention voimasta, ja myös tässä tietoinen
    intentio vahvistaa sitä, kuinka paljon voimme saamme ja antaa tällaisessa
    vuorovaikutuksessa. Mitä tietoisemmin me Suomen Vuosikokouksena elämme mukana
    lähettäessämme edustajan vieraaksi muualle sekä vastaanottaen hänet takaisin
    ”tuliaisineen” osoittamalla kiinnostusta, rohkaisemalla ja antamalla tilaa eri tavoin jakaa
    kokemastaan ja oppimastaan, sitä enemmän kollektiivisesti tästä rikastumme.

    Ystäviä Staklandin kokoushuoneen pihalla.

    Edustajana maailmalla – mielummin yhdessä kuin yksin

    Kiva tapa, johon varsinkin Stavangerissa kirjuritiimin jäsenenä osallistuin, on lähettävän
    tahon edustajansa mukana lähettämä kirje vastaanottavalle kokoukselle, ja vastaanottajien
    vastaus siihen. Ehkäpä mekin Suomessa voisimme harjoittaa tällaista enemmän, ja harkita myös
    kveekariperinteen mukaisen epistola-kirjeen laatimista maailmalle lähetettäväksi silloin
    tällöin vuosikokouksestamme?

    Kun itse lähden ulkomaille kveekaritapahtumiin (tai osallistun etänä) nimettynä edustajana
    tai muuten, lähden avoimin mielin, mutta kuitenkin herkästi kuuntelevalla oppimisen
    asenteella. Luotan siihen, että Luoja tuo eteeni jotain, mitä katsoa tarkemmin, oli se sitten
    tapahtuman viralliseen teemaan liittyvää tai ihan jotain muuta. Kuuntelen sitä myös sillä mielellä, että ainakin osa tästä opista on tarkoitettu jaettavaksi myös matkan jälkeen toisten kanssa (kuten nytkin teen) kotipuolessa.
    Erinomainen esimerkki tästä oli viime vuoden maailmankokous Etelä-Afrikassa, jonka
    teemoja käsittelimme Suomessa sekä etu- että jälkikäteen, jolloin paikan päälle
    lähetettynä edustajana todella koin meneväni sinne yhdessä toisten suomalaisten kanssa,
    ja itse asiassa koen, että tuo prosessi jatkuu edelleen.. Erityisen antoisaa on myöskin ollut
    silloin, kun on saanut konkreettisesti osallistua itse tapahtumaan useamman suomalaisen
    Ystävän porukalla.

    Tällä kertaa Pohjoismaisessa vuosikokouksessa mukana oli lopulta vain 2 muuta
    suomalaista – itse ainakin aion tulevaisuudessa myötävaikuttaa siihen, että meitä olisi aina
    isompi porukk mukana – onhan tämä tapahtuma ruotsalaisten ja norjalaisten Ystävien
    myös meille suomalaisille järjestämä ja hieno mahdollisuus jälleen saada ja antaa, oppia ja
    kehittyä yhdessä toisten kanssa!

    Aino Vesanen

  • Intention voima

    Intention voima

    Kuvat ja teksti: Aino Vesanen

    Järjestimme Ystävien uskonnollisen seuran kevätkokousviikonlopun 16.–18.5.2025 tuttuun
    tapaan Näsijärven rannalla seurakunnan AitO-keskuksessa. Olin osa tapahtuman
    suunnittelutiimiä, ja valitsimme teemaksi ”Toivo ja rauha käytännössä”. Tämän otsikon
    takana oleva intentio oli käsitellä sitä, millaisesta vakaumuksesta kveekareiden toiminta
    kumpuaa – ja mitä muuta siihen pinnan alla liittyy.

    Tällä kertaa meillä oli jopa kaksi puhujavierasta yhteisömme ulkopuolelta: Tampereen
    seurakuntayhtymän vapaaehtoistoiminnan koordinaattori Reija Jarkkola sekä tietokirjailija
    ja luennoitsija Timo Virtala. Lisäksi sunnuntaina pidimme pienen paneelikeskustelun,
    jossa neljä Ystävää jakoi kokemuksia omasta toiminnastaan.

    Mikä on intentio?

    Tämän antoisan kokoontumisen jälkimainingeissa jäin pohtimaan intention merkitystä ja
    voimaa. Määrittelisin intention tietoiseksi aikomukseksi – tavoitteeksi, joka ohjaa
    valintojamme ja auttaa meitä huomaamaan, mikä vie kohti tavoitetta ja mikä sitä estää.
    Hengellisellä tasolla koen intention olevan kuin rukous: pyyntö, että Korkeampi Voima
    ohjaisi meitä tavoitteeseen, tai tietoista energian suuntaamista sitä kohti.
    Kokemukseni mukaan intention vaikutus on tällöin enemmän kuin vain näkyviä ja
    käsinkosketeltavia toimenpiteitä tavoitteen saavuttamiseksi. Usein sen aistii
    hienovaraisemmin, joskus hieman konkreettisemmin, ja lopulta joissain tapauksissa se
    materialisoituu todella konkreettisesti.


    Tietoinen intentio voi toki monesti tuntua myös ihanteelta, jota kohti pyritään, mutta jonka
    toteutus jää vajaaksi tai näyttää jopa epäonnistuvan olosuhteiden tai inhimillisten
    heikkouksiemme tullessa tielle. Kuitenkin myös silloin voi olla, että vaikka tavoite ei
    toteutuisi siinä muodossa, kuin olimme itse ajatelleet, näkymättömässä todellisuudessa
    intentio on kuitenkin vienyt meitä tarkoitettuun suuntaan – kenties tavoilla, jotka ovat
    enemmän Jumalan kuin egomme mieleen!


    Esimerkkejä kevätkokouksen intentioista

    Teeman valinta – toimintaa pintaa syvemmältä


    Teeman valitseminen oli jo itsessään intention asettamista: mitä haluamme yhdessä pohtia
    ja työstää? Viime syksyn maailmankokouksesta kuulimme vahvan kutsun konkreettiseen
    toimintaan hyvän puolesta tässä hurjassa maailmantilanteessa, mutta tällä kertaa emme
    halunneet keskittyä mihinkään hengästyttävään luetteloon siitä, mitä kaikkea voisi/pitäisi
    tehdä, vaan mennä aiheessa pintaa syvemmälle ja henkilökohtaiselle tasolle.
    Ilmiselvin keino tähän oli puhujavierailujen ja paneelin suunnittelu, mutta yhtä tärkeää
    myös se, miten aihe eli ”riven välissä”, osallistujien mielissä ja vapaa- ajan keskusteluissa.
    Reijan kysymykset mm. yhteiskunnallisesta mielikuvituksesta ja utopistisesta ajattelusta
    sekä Timon monipuoliset tosielämän esimerkit pasifistisesta siviilirohkeudesta johdattelivat
    meitä mielestäni juuri toivomaamme suuntaan. Paneelin henkilökohtaiset tarinat
    syvensivät kokemusta entisestään.

    Ohjelman hengittävyys


    Ohjelman suunnittelussa pelkäsimme, että mm.kahden puhujavieraan myötä aikataulu
    kävisi liian tiiviiksi. Halusimme kuitenkin jättää tilaa myös vapaalle keskustelulle ja vain
    olemiselle. Lopulta paneelissa kävi jopa niin, että laskettuani minuutin tarkkaan kullekin
    puheenvuorolle maksimikeston, olin niiden venyessä varma että olemme myöhässä
    aikataulusta – mutta kun katsoin kelloa, meillä olikin vielä reippaasti aikaa jäljellä! Siinä
    todella tuli olo, että aikakin on tietoisuuden moniulotteisessa kentässä paljon venyvämpi
    asia kuin normaalisti luulemme.. ja intentio ohjelman rentoudesta ja hengittävyydestä
    toteutui yllättävän hienosti!


    Vanhimmuuden jakaminen


    Tällä kertaa valitsimme kolme ns. vanhinta huolehtimaan ryhmän hengellisestä
    hyvinvoinnista ja kveekarien työtapojen noudattamisesta. Olin itsekin yksi heistä. Roolin
    jakaminen oli todella antoisaa ja väittäisin, että lauantain pitkän työhartauskokouksen
    rauhalliseen ja keskittyneeseen ilmapiiriin myötävaikutti (muistutettuamme alussa
    läsnäolijoita itse työhartauskokouksen intentiosta) jo pelkästään näin vahva
    ”vanhimmuuden intention” läsnäolo ilman, että tuli tarvetta aktiivisesti sen kulkuun puuttua.


    Huolenpidon kulttuuri


    Suomen Ystävien on jo pitkään ollut keskusteluja pienemmällä porukalla yhteisön tuen
    tarpeista elämän eri vaiheissa, kuten hautajaisista. Tämän asian edistämisen intentio on
    siis ollut keskuudessamme läsnä jo hyvän tovin, ja nyt se kypsyi nyt näkyväksi
    päätökseksi: perustamme huolenpitotiimin, joka koostuu hartausryhmien edustajista.
    Lisäksi ns. selkeytyskokouksen käyttö on viime aikoina meilläkin alkanut vakiintua tavaksi
    tukea sekä yksilöä että yhteisöä haastavissa tilanteissa.

    Intentio – rukous ja kompassi


    Nämä esimerkit osoittavat, kuinka tietoiset intentiot kantavat hedelmää – hienovaraisesti,
    tuntuvasti ja joskus hyvinkin konkreettisesti. Meihin on ehkä iskostunut sanonta ”tie
    helvettiin on päällystetty hyvillä aikomuksilla”, mutta siitä huolimatta: mitä tietoisempi ja
    jaetumpi intentio on, sitä voimakkaammin se ohjaa energiaa.
    Intentio on kuin rukous jonkin asian puolesta, ja samalla se tukee kykyä huomata, mikä
    edistää ja mikä estää sen toteutumista. Näin se auttaa meitä puuttumaan esteisiin ja ohjaa
    virtaa taas oikeaan suuntaan.

  • Raportti Ruotsin vuosikokouksesta 9 – 12.5 2024

    Tapasimme aurinkoisessa toukokuun Tukholmassa rauhan ja ystävyyden merkeissä.
    Vuosikokouksen teema oli kestävä kveekarius, joka näkyi koko tapahtuman ajan eri
    yhteyksissä. Ensimmäisenä päivänä muisteltiin edesmenneitä ystäviä ja käytiin läpi
    hallinnollisia asioita. Kuultiin myös tervehdyksiä eri puolilta Ruotsia.
    Toisena päivänä kokouksessa tehtiin hallinnollisia päätöksiä. Kokouksen asialistaan lisättiin
    pykälä liittyen Gazan humanitääriseen kriisiin ja siihen, voisivatko kveekarit lahjoittaa
    merkittävän summan rahaa erilliselle kveekareiden ulkomaanavulle. Lisäksi vanhimmat
    esittivät oman raporttinsa.

    Kokouksessa keskusteltiin myös paikallisemmasta asiasta. Ruotsissa jotkin kveekarit olivat
    ryhtyneet pitämään kokouksia keskenään pienemmissä porukoissa paikallisista aiheista.
    Tämä aiheuttaa huolta ja närkästystä ryhmän jäsenissä, koska se edesauttaa “sisäpiirien”
    muodostumista ja ulkopuolisuuden tuntemuksia heissä jotka eivät näihin porukoihin
    kuulu. Iltapäivällä tehtiin meditatiivinen kävely läpi Tukholman puistojen, jonka jälkeen
    keskusteltiin kestävästä kveekariuudesta laajasti. Illalla kuuntelimme raportteja muista
    maista.

    Kolmantena päivänä, lauantaina kokouksessa esiteltiin kveekarien talousraportti, jossa
    todettiin että toiminnan rahoitus tulee pääsääntöisesti sijoituksista. Talousraportissa
    kerrottiin myös että kveekarit on myyneet omaisuuttaan, Svartbäckenin talon,
    rahoittaakeseen toimintaa. kokouksessa tehtiin myös uusia nimityksiä vastuutehtäviin.
    Lauantai iltana vietettiin myös Ruotsin kveekarien ulkomaanavun 60-vuotispäivää,
    ohjelmassa mm. esitettiin etähaastattelu, jossa Georgialainen opettaja kertoi työstään
    ukrainalaisten lasten parissa. Työ on mahdollista kveekarien ulkomaanavun turvin.
    Juhlassa esiteltiin myös ulkomaanavun historia ja vaiheet. Juhlassa esiteltiin myös tulevaa
    maailman laajuista kveekareiden vuosikokousta, jonka teemana on ubuntu-filosofia.

    Sunnuntaina tapaamisen neljäntenä ja viimeisenä päivänä, aamulla oli keskustelua siitä
    että kveekarien ruotsinkielisestä “Ur kväkarerfarenheten”-kirjasta pitäisi tehdä uusi painos.
    Kokous päätettiin sunnuntaina yhteiseen hartaukseen ja kahvitilaisuuteen.

    Erityistä kiitosta vaatii upea ruoka sekä viihtyisä majoitus. Arvostan suuresti että sain
    mahdollisuuden tähän retkeen ja haluan kiittää sekä Suomen, että Ruotsin kveekareita.

    Freija Kauranen

  • Ydinasekieltosopimus on tärkeä myös kveekareille

    Ydinasekieltosopimus on tärkeä myös kveekareille

    Suomen kristillinen rauhanliike (SKR)  antoi vuoden 2021 rauhanpalkintonsa Elayne Whyte Gómezille, joka työskentelee Costa Rican ulkoasianministeriössä. – Tämä uutinen herätti uteliaisuuteni. Pieni suomalainen rauhanjärjestö löytää vuosittain palkittavan  Costa Ricasta. 

    Siis Elayne Whyte on tehnyt jotain hyvin erikoista, jonka merkitys ulottuu Suomeen saakka. Tämä pitää paikkansa.

    Hän on tehnyt merkittävän työn, että YK:n yleiskokous hyväksyi 2017 ydinasekieltosopimuksen. Sen puolesta äänesti lähes kaksikolmasosaa YK:n jäsenvaltioista.

    Sopimus kieltää valtioita kehittämästä, testaamasta, valmistamasta, kuljettamasta, omistamasta ja varastoimasta ydinaseita tai uhkaamasta niillä. Se kieltää myös ydinaseiden sijoittamisen valtion alueelle sekä muiden maiden avustamisen tai rohkaisemisen näihin toimiin.

    Ydinasekieltosopimusta on aktiivisesti ajanut kansainvälinen ydinaseita vastustava järjestö ICAN, jonka suomalainen aktivisti on ennen kaikkea Kati Juva. Vuonna 2017 järjestö sai Nobelin rauhanpalkinnon. 

    YK:n hyväksyntä ei riitä, vaan sopimus tarvitsi lisäksi vielä erikseen  50 maan hyväksynnän eli rafioinnin ja sitten 90 päivän kuluttua sopimus astui voimaan. Tämä tapahtui 22.1. 2021. 

    Suuri pettymys on ollut, että ydinasevaltiot eivät osallistuneet sopimuksen valmisteluun eivätkä ole allekirjoittaneet sitä. Suomi kuuluu tähän joukkoon, koska se myötäilee suuria ydinasevaltioita. Nyt  ICANin ja ydinasevastaisten organisatioiden ja ihmisten työ jatkuu, että eduskunta ja presidentti Niinistö päättäisivät allekirjoittaa sopimuksen.

    Ydinaseet ovat hirveä tuhoase, jonka vaikutus  ulottuu aina moneen valtioon ja kohdistuu sotilaiden lisäksi siiviileihin ja luontoon. 

    YYdinasevastainen työ kuuluu myös kveekareille. Kveekarit ovat Rauhanliiton jäsenjärjestö ja Rauhanliitto kuuluu ICANiin. Muuten en itse tiedä, miten kveekarit ovat kansainvällisesti tässä työssä mukana – olisi hyvä selvittää. 

    Paavo Lounela 

    Ps. Kveekarit ovat Rauhanliiton jäsenjärjestö ja Rauhanliitto kuuluu ICANiin. 

  • KESTÄVYYS ON MEILLE TÄRKEÄ ARVO – SANOISTA TEKOIHIN SIIS!

    KESTÄVYYS ON MEILLE TÄRKEÄ ARVO – SANOISTA TEKOIHIN SIIS!

    Suomen kveekariyhteisö on pienestä koostaan huolimatta kansainvälisen kveekariyhteisön aktiivinen jäsen. Osallistumme vuosittain ainakin Euroopan kveekarien kattojärjestön (EMES) kokoukseen, Britannian ja Ruotsin vuosikokouksiin, vierailemme muissakin kveekarikokouksissa, osallistumme muutaman vuoden välein järjestettävään Ystävien pohjoismaiseen vuosikokoukseen, maailmanlaajuisiin konferensseihin ja lisäksi yksittäiset Ystävät käyvät välillä ulkomailla muissa kveekaritapahtumissa ja -kursseilla. Tämä, yhdistettynä kotimaamme merentakaiseen sijaintiin muuhun Eurooppaan nähden, johtaa helposti melko suureen lentomatkustamisen määrään.
    Kun samaan aikaan keskeisiin arvoihimme kveekareina kuuluvat yksinkertaisuus ja kestävyys, on korkea aika kiinnittää enemmän huomiota siihen jalanjälkeen, jonka jätämme ympäristöön niin yksilöinä kuin yhteisönä.
    Samaan suuntaan on matkalla myös maailmanlaajuinen kveekariyhteisö: Vuoden 2012 maailmankonferenssissa Keniassa syntyneen julistuksen (Kabarak call for peace and ecojustice) ja vuonna 2016 Pisacissa Perussa järjestetyn triennaalin Kestävyys-muistion seurauksena Maailmanlaajuinen kveekareiden kattojärjestö (FWCC) on aloittanut projektin, jonka tavoite on tukea Ystäviä käytännön toimissa ympäristöystävällisyyden ja sosiaalisen kestävyyden saralla muun muassa jakamalla ideoita, kokemuksia ja materiaaleja. Matkustuksen vähentämiseksi tästä lähin myös maailmankonferensseja järjestetään harvemmin, seuraava vuonna 2023.

    Suomen vuosikokouksen askeleita kohti ekologisempaa toimintaa

    Viime vuonna Suomen vuosikokous eli Ystävien Uskonnollinen Seura Kveekarit ry. otti kestävyyden suhteen kaksi merkittävää askelta: Uudelleensijoittaessamme seuran varoja, valitsimme niille (parhaan ymmärryksemme mukaan) sosiaalisen ja ekologisen kestävyyden huomioivia sijoituskohteita.
    Toinen askel oli päästökompensaatioiden käyttöönotto viime syyskokouksen päätöksellä. Moni Ystävä on aikemminkin kenties maksanut lennoistaan omatoimista päästökompensaatiota, mutta tästedes seura kantaa automaattisesti osansa vastuusta maksamalla kustakin seuran tuella tehdystä lentomatkasta kiinteän summan johonkin ilmastonmuutosta ehkäisevään kohteeseen. Tästä yksityiskohtaisemmin alempana.

    Päästökompensointi ei tietenkään riitä. Ihanteellisempaa olisi matkustaa vähemmän tai ainakin taittaa matkat mahdollisimman vähän saastuttavilla kulkuvälineillä. Tätä edistää muun muassa kommunikaatioteknologian tehokas hyödyntäminen niin, että osa kokouksista ja muista aktiviteeteista tapahtuu internetin välityksellä. Skype- kokouksia – hallituksen kokouksista healing-kokouksiin ja online-hartauksiin – olemmekinthumbnail jo harrastaneet useamman vuoden ajan, ja osa meistä on osallistunut Woodbrooken online-kursseille.

    Yksi uusi testaamisen arvoinen asia olisi esimerkiksi Woodbrooken webinaarien ja räätälöidyn etäopetuksen hyödynnys vaikkapa niin, että täällä Suomen päässä kokoonnumme porukalla johonkin, mutta session vetäjä puhuu kanssamme videopuhelun kautta ulkomailta.
    Mielestäni kannattaa myös pitää silmällä, mitä naapurimaissamme tapahtuu, siltä varalta, että osallistumalla jollekin kurssille vaikkapa Ruotsissa voi välttää lentämisen Iso-Britanniaan tai kauemmas.

    Päästökompensaatioista

    Nykyään internetistä löytyy monenlaisia laskureita, joilla voi arvioida omaa – niin lennoista kuin muustakin toiminnasta syntyvää – hiilijalanjälkeään. Jotkut niistä myös antavat suosituksia, kuinka paljon mistäkin ilmakehään päästämästään hiilidioksidimäärästä olisi maksettava korvauksia. Eri sivustojen suosittelemissa summissa on kuitenkin suurta vaihtelua, johtuen ainakin eroista laskureiden keräämän tiedon tarkkuudessa.
    Jotkin lentoihin keskittyneet päästökompensaatiosivustot puolestaan ehdottavat kompensaatiosumman nyrkkisäännöksi esim. 10% lentolipun hinnasta. Tällä ei kuitenkaan varsinaisesti ole mitään tekemistä lennosta aiheutuneen päästömäärän kanssa.
    Tässä muutama laskuri, joita kannattaa ehdottomasti testailla saadakseen käsitystä omasta hiilijalanjäljestään yleisestikin:
    https://co2esto.com/kauppa

    https://klimatkompensera.se/

    https://www.atmosfair.de/en/standards/emissions_calculation/emissions_calculator/

    Helpottaaksemme asian hoitamista monenlaisten laskentatapojen viidakossa, päätimme soveltaa seuramme tukemiin matkoihin tasasummia: Mannertenvälisistä lennoista 20€/lento ja lyhyemmistä 10€/lento.
    Seuran tuella matkaan lähtevä henkilö voi joko itse ehdottaa lahjoituskohdetta, maksaa sen ja sitten toimittaa korvausta varten maksusta tositteen rahastonhoitajalle (joka on tällä hetkellä allekirjoittanut), tai antaa koko asian rahastonhoitajan hoidettavaksi. Päästökompensaatioiden lahjoituskohteen tulisi joka tapauksessa liittyä selkeästi aiheeseen ja olla ammattimainen, luotettava organisaatio. Valinnanvaraa on paljon, sillä ilmastonmuutosta vastaan taistellaan monin tavoin: Valistus- ja lobbauskampanjoin, energiansäästö- tai uusiutuvan energian teknologioita kehittämällä ja levittämällä, ostamalla päästöoikeuksia päästökauppakiintiöstä (jolloin markkinoille jäävä kiintiö pienenee), istuttamalla puita ja edistämällä kestävämpää metsien käyttöä… joitain mainitakseni.

    thumbnail
    Tässäpä joitain linkkejä päästökompensaatioilla rahoitettaviin projekteihin:

    https://www.tricorona.se/klimatkompensationsprojekt/

    https://co2esto.com/co2-paastoleikkuri/yksityisille

    https://www.atmosfair.de/en/climate-protection-projects/

    https://www.lentomaksu.fi/lentomaksu.html

     

    Toivon, että ideointi ja keskustelu siitä, miten voisimme tehdä toiminnastamme entistä ympäristöystävällisempää ja sosiaalisesti kestävämpää, jatkuu!

    Aino Vesanen

  • Linnake vai yhteisö – mihin suuntaan me kveekarit haluamme Eurooppaa viedä?

    Osallistuin viime joulukuun alussa QCEA:n (Quaker Council for European Affairs) ja Britannian vuosikokouksen QPSW:n (Quaker Peace and Social Witness) järjestämään kveekarikonferenssiin, jonka otsikko oli ”Castle or community? Quakers’ role in building the new Europe.”

    Tapahtuma järjestettiin Brysselissä ja siihen osallistui 110 kveekaria 23 eri maasta. Keski-ikä oli teemaan nähden yllättävän korkea, mutta kyllä meitä nuoria aikuisiakin onneksi oli kourallinen mukana. Iästä riippumatta paikalle oli kerääntynyt monia tavalla tai toisella aktiivisia ihmisiä, niin erilaisista kveekarijärjestöistä ja -projekteista kuin muuallakin paremman maailman puolesta toimivia.

    Konferenssia oli valmisteltu pitkälti sen pohjalta, mitä aiheita me mukaan ilmoittautuneet olimme etukäteen kertoneet pitävämme tärkeinä.  Lauantaina oli siis ohjelmassa valinnaisia työpajoja aiheina turvapaikanhakijat ja pakolaiset, Euroopan turvallisuusasiat, ”EU: rauhanprojekti vai sotilasliitto?”, kirkkojen rooli Euroopan rakentamisessa, taloudellinen oikeudenmukaisuus sekä Britannian ja EU:n suhde. Illemmalla teemoja vietiin eteenpäin ja uusia keksittiin erilaisten spontaanimpien työpajojen ja keskusteluryhmien merkeissä, joita kuka vain sai laittaa pystyyn. Kolmantena eli viimeisenä päivänä luonteva jatkumo oli suuntautua toimintaan: Kaiken yhdessä jaetun pohjalta samantyyppisistä teemoista ja aktivismista kiinnostuneet lyöttäytyivät yhteen ideoimaan, mitä asioille voisimme kveekareina oikeasti tehdä.

    Lisäksi kokoonnuimme välillä yhteen keskustelemaan, kuulemaan mitä pääpuhujiksi pyydetyillä oli kerrottavanaan, sekä tietysti hiljentymään yhdessä päivittäisiin hartauksiin.

    Kuten arvata saattaa, yli sadalla osallistujalla on runsaasti erilaisia kiinnostuksen kohteita, onhan Euroopan ja koko maailman tilannekin kirjava ja alati muuttuva, ja samalla nykyään jatkuvasti median välityksellä silmiemme edessä. Yksi osallistuja ei siis pysty kertomaan kuin pienestä palasesta siitä kaikesta, mitä konferenssissa oli meneillään. Tämän oman kertomukseni loppuun kuitenkin liitän tapetilla olleista aiheista linkkejä toisaalle, jotta niistä kiinnostuneet voivat helposti löytää lisätietoa!

    Pakolaiskriisi puhutti paljon ja se kiinnostaa myös minua – osittain siksikin, että tulkkina olen jatkuvasti tänne tulevien arabian puhujien ja suomalaisen yhteiskunnan rajapinnassa kiinni.
    Niinpä osallistuin ensimmäisenä päivän työpajoista yhteen, joka käsitteli kommunikaatiota ”toisen” kanssa (keskustelimme rakentavista tavoista viestiä eri mieltä olevien tai muuten meihin nähden erilaisten ihmisten kanssa), sekä toiseen, josta sai sekä faktatietoa Euroopan pakolaistilanteesta sekä siitä, minkälaista aktivismia ainakin Britannian kveekareiden piirissä on sen suhteen meneillään. Viimeisenä päivänä toimintaan suuntautuneista ideariihistä minua veti eniten puoleeni ryhmä, jossa pohdittiin, miten voimme olla tuoda esiin pakolaiskriisin oikeita ihmiskasvoja, jotteivät ne unohtuisi kylmien ja anonyymien tilastojen ja numeroiden taakse.

     

    Mielenkiintoisista aiheista huolimatta miltei jatkuva puhuminen ja analysointi alkaa nykyään toisaalta aika nopeasti väsyttää minua, tai ainakin kaipaan sille vaihtelua. Lisäksi monissa kveekaritapahtumissa tulee olo, että vaikka pidämmekin hiljaisia hartauksia välissä ja muutenkin koitamme pitää hengellisyyden kautta myös sydämen mukana toimissamme, pää saa usein ylivallan. Ja onhan se hienoa, että joukostamme löytyy sivistynyttä porukkaa ja ongelmia ja niiden ratkaisuja halutaan miettiä rauhallisesti ja älykkäästi tietoon perustuen. Mutta kun ihminen ei ole pelkkä pää! Mitä meille kuuluu kaulasta alaspäin? Mitä kroppamme kaipaa? Mitä se voisi kertoa meille? Tätä mietin lauantaina ja pistin oman spontaanin työpajan pystyyn, teemana kuunnella kehoa, oli se sitten tanssin, hartiahierontojen, halausten tai minkä vain juuri sillä hetkellä osallistujille kolahtavan aktiviteetin kautta. Harmi vain että aikaa oli niukasti, joten kovin pitkälle emme kehojemme kuuntelussa ehtineet päästä!

    Kaiken kaikkiaan päällimmäisin asia, joka (uuden ja upean poikaystävän lisäksi) tarttui konferenssista matkaan oli se, että vaikka maailma on täynnä asioita, joille ”tarttis tehä jotain”, eikä yhden ihmisen tai yhteisönkään resurssit mitenkään riitä monen sopan samanaikaiseen hämmentämiseen, voimme johdatukseen luottaen löytää oman paikkamme tässä palapelissä ja sitä kautta myös mielenrauhaa.
    Hyvä esimerkki tästä on se, miten alunperinkin lähdin konferenssiin etenkin pakolaisteemasta kiinnostuneena, ja viimeisen päivän sessiossa (ideoidessamme erilaisia tapoja toimia), totesin ääneen, että itselleni olisi luontevinta muistuttaa tragedian ihmiskasvoista avustaen tulkkaamalla ja kääntämällä niille, jotka ottavat asiakseen ihmisten todellisia tarinoita eri kanavia myöten suurelle yleisölle kertoa.
    Kotiin palattuani en kuitenkaan ihan heti tehnyt asian eteen mitään, vaikka arabian tulkeille on varmasti tällä hetkellä monenlaista vapaaehtoistyötä tarjolla. Toisaalta haluankin nykyään valita hyvin, minne vapaaehtoistyöpanokseni annan.
    ”Lupaukseni” oli kuitenkin jossain yläilmoissa kuultu, ja ilman että itse olisin aktiivisesti ehtinyt tehtävääni etsiä, monenlaisten ”yhteensattumien” ympäröimänä minua pyydettiin mukaan 6.3. järjestettyyn hyväntekeväisyyskonserttiin. Sen ideana oli tuoda myös muusikoiden tarinoita esiin musiikin rinnalla ja samalla kerätä rahaa Setlementtiliiton (eli vieläpä tahon, jonka kanssa Suomen vuosikokous on viime aikoina halunnut tiivistää yhteyksiä) vastaanottokeskusten vapaa-ajan toimintaan. Siellä tulkkasin irakilaista oudin soittajaa Alia lavalla pienen hetken, ja lisäksi samojen kuvioiden kautta päädyin muutenkin tulkkauksellani tukemaan hiljattain maahan tulleiden ja täkäläisten taiteilijoiden verkostoitumista keskenään, eli juuri sellaista parhaan laatuista kotoutumista – tasavertaisten kollegoiden välistä yhteistyötä – jota kaikista mieluiten edistän!

    -Aino Vesanen
    Viimeisen konferenssipäivän toimintaan suuntautuneiden aivoriihien muistiot ovat saatavilla ainakin sähköpostitse allekirjoittaneelta (miria_2882 [ät] yahoo.com), ehkä myös jotain muuta kanavaa myöten kunhan keksin mitä…. Joka tapauksessa, Niiden aiheet ovat seuraavat:

    1. Climate crisis and EU response (ilmastokriisi ja EU:n vastaus siihen)
    2.  Non-violent responses to violent conflict (väkivallattomat vastaukset väkivaltaiseen konfliktiin)
    3. UK Referendum on EU membership (Britannian kansanäänestys EU-jäsenyydestä)
    4. Quaker relations with the European Union (kveekareiden suhteet EU:n kanssa)
    5. Bridges to Eastern Europe – East European Friends (Itä-Euroopan kveekareiden yhteydet)
    6. Right to Food (Oikeus ruokaan)
    7. QCEA SWOT analysis, support for QCEA in the future (QCEA:n vahvuudet, heikkoudet ja tapoja tukea sen työtä)
    8. Arms trade and militarism (asekauppa ja militarismi)
    9. Telling individual stories instead of ‘inhumane numbers (yksilöiden tarinoita epäinhimillisten numeroiden sijaan)
    10. Sharing information and mentoring refugees (Tiedon jakaminen ja pakolaisten mentorointi)
    11. Quaker Asylum& Refugee Network QARN (Kveekarien turvapaikanhakija- ja pakolaisverkosto)
    12. Quaker work on genetic resources and intellectual property (Kveekarien työ geneettisten resurssien ja intellektuaalisen omaisuuden parissa)

    Linkkejä konferenssin annista muiden näkökulmasta, siihen liittyviin organisaatioihin ja tapahtumassa käsiteltyihin teemoihin:

    Kansainvälistä yhteenvetoa tämän ja aikaisempien vuosien konferenssien annista: http://www.qcea.org/home/events/conferences/

    Järjestöjä:
    Quaker Council for European Affairs (QCEA), kveekarien lobbausjärjestö EU:ssa : www.qcea.org

    Quaker Peace & Social Witness (QPSW), Britannian vuosikokouksen yhteiskunnallinen aktivismi: http://old.quaker.org.uk/faith-action

    QUNO, kveekarien arvoja monin tavoin YK:ssa edistävä järjestö: http://www.quno.org/

    Quaker Asylum and Refugee Network (QARN), kveekarien turvapaikanhakija- ja pakolaisasioihin keskittyvä verkosto:

    http://www.qarn.org.uk/homepage/

    https://www.facebook.com/groups/QuakersQARN/?fref=ts

    Post-Yugoslav Peace Link (PYPL), kveekariryhmä rauhantyölle entisen Jugoslavian alueella: http://www.postyugoslavpeacelink.com/

    European and Middle East Section (EMES) , Euroopan ja Lähi-idän kveekarien osasto kveekarien maailmanjärjestössä (FWCC) : http://fwccemes.org/

    Puhujat:
    Molly Scott Cato, brittiläinen kveekari, europarlamentaarikko: http://mollymep.org.uk/

    Churches Commission for Migrants in Europe (CCME), ekumeeninen Euroopan siirtolais- ja pakolaisasioihin keskittyvä järjestö : http://www.ccme.be/

    Baha’i International Community, Baha’ i -uskonnon kansainvälinen sivusto: https://www.bic.org/

    Prague Recognised Meeting, Tsekin kveekarit: http://www.kvakeri.cz/

    Muita hyödyllisiä linkkejä:

    Witness at Eurosatory, kveekarien rauhanaktivismi Eurosatory-asemessujen yhteydessä: http://www.qcea.org/2015/09/eurosatory/

    Food systems Academy, monipuolista tietoa ja aktivismia liittyen globaaliin ruoantuotantoon: http://www.foodsystemsacademy.org.uk/

     

     

     

  • Ensimmäinen blogikirjoitus

    Tämä blogisivu on ollut tässä tyhjillään jo puolisen vuotta. Olin luvannut kirjoittaa ensimmäisen blogin, mutta en ole silti osannut tarttua kynään, tai siis ryhtyä näppäilemään, ennen kuin nyt. Miksi?
    Koska silloin kun minulla oli ideoita, aikaa ei tuntunut löytyvän.
    Koska sitten kun alkoi löytyä aikaa, entiset ideat tuntuivat jo jotenkin menneen talven lumilta.
    Ja koska mietin liikaa, mikä olisi kveekariblogiin sopiva aihe. Sellainen mukava juttu, joka mahtuisi perinteisiin kveekariraameihin. Liittyisi vaikka rauhanaatteeseen, hiljaisuuteen, työhartauskokouksiin, sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen, yksinkertaisuuteen tai johonkin muuhun puoliviralliseen kveekariteemaan. Mahtuisi siihen hillityn sivistyneesti mielessäni rajattuun kveekariboksiin.

    Ja sitten tuo haaste alkoi tuntua ylivoimaiselta. Mietin, että perustan oman blogin, jossa kirjoitan ihan mitä lystään, hittoon kveekarikriteerit! Todennäköisesti vielä niin teenkin. Mutta nyt sormeni sittenkin hakeutuivat tähän näppäimistölle ja aloin kirjoittaa tätä – meidän yhteiseen blogiin.

    Mistä kveekarismissa pohjimmiltaan olikaan kyse? Jotkut sanovat, että se on ääriprotestantismia. Kristinuskon tai ylipäänsä kollektiivisen hengellisyyden karsintaa kaikesta ylimääräisestä rekvisiitasta ja ulkokuorista. Hiljaisessa hartaudessa, jossa ei ole pappia tai kirkkorakennusta – tai paremminkin kaikki ovat pappeja ja mikä tahansa paikka on ”kirkko” – kiteytyy tämä yksinkertaisuus hyvin.

    Mutta ulkoinen yksinkertaisuus, sekin on vain ulkokuorta. Mitä tapahtuu sisälläni? Onko siellä kamala meteli hiljaisenkin hartauden aikana? Kaaos, vaikka ulospäin ollaan yksinkertaisia? Tuliko tietyistä kveekarismiin kuuluviksi mielletyistä asioista, niistäkin kuolleita dogmeja? Sellaisia, mitä kokoontuessamme ylistämme sen enempää miettimättä, vaikka emme kokisi niitä alun perin synnyttänyttä voimaa itse? Ja vaikka kokisimme tuon palavan liekin jossain toisaalla, emme edes yritä jakaa noita meitä elähdyttäneitä asioita muiden Ystävien kanssa, koska pelkäämme, etteivät ne mahdu kveekarismin perinteisiin raameihin? Ja, kuin huomaamatta, luonnollisesti suuntaamme huomiomme sinne, missä koemme olevamme eniten elossa, ja vietämme aikaamme siellä. Joskus se on kveekariyhteisössä, mutta toimintamme pienimuotoisuudesta päätellen myös usein jossain muualla.

    Minulle kveekarismissa on pohjimmiltaan kyse elävästä yhteydestä Jumalaan, joka asuu kaikissa – minussakin – ja jonka kanssa voi oikeasti kommunikoida sekä itsekseni että yhdessä toisten kanssa. Usein sen kuullakseen kaipaa rauhaa ja hiljaisuutta. Mutta se ilmenee myös lukemattomilla muilla tavoilla ja laajenee loputtomasti. Maailma laajenee, eikä pysähtynyt jonnekin menneisyyteen, jossa kristinusko tai kveekarismi keksittiin! Se Henki saa minut tanssimaan ja laulamaan. Koskettamaan ja rakastamaan. Herkistymään itselleni ja toisille. Ilmentämään itseään ihmisruumiini kautta, ajatuksin, tuntein, sanoin ja teoin niin monenlaisin tavoin…
    Ja se, että annan sille tosissaan valtaa elämässäni, merkitsee sitä, että sallin sen rikkoa kaikki boksit ympäriltäni. Myös kveekariboksin!
    Lasken silti itseni edelleen kveekariksi, koska esimerkiksi George Foxin kuvaukset siitä, miten elävä Jumalan Henki liikutti häntä ja toisia hänen ympärillään, sykähdyttävät ja monessa kohtaa kuulostavat myös tutuilta. Ja koska kveekareilla on monia hyviä, ajan kanssa kypsyneitä yhteisöllisiä toimintatapoja, jotka helpottavat Jumalan Hengen kuuntelua ja huomioimista käytännön ihmiselämän tasolla. Ja monesta muustakin syystä. Mutta silti ainut taho, jolle loppujen lopuksi pyrin olemaan uskollinen, on tuo elävä Henki – ei ihmisten jäykistämä kveekari- tai muukaan aate!

    *****

    Tässä on nyt tämä ensimmäinen teksti yhteiseen kveekariblogiimme. Se ei edusta kaikkien kveekareiden kokemusta, painotuksia ja ajatuksia, mutta se edustaa sataprosenttisesti minua ja sitä, mitä minulla on sydämelläni juuri nyt.
    Yhteisen blogin sisällön rajat (jos sellaisia halutaan asettaa – tähän mennessä ei ole semmoisista sovittu) määrittelee halutessaan Suomen Vuosikokous yhdessä,ja sisällön muodostavat kaikki, jotka siihen kirjoittavat, olivat sitten Vuosikokouksen jäseniä tai eivät.. Mutta itse ainakin odotan innolla lukevani toisiltakin kveekareilta kirjoituksia, jotka tulevat suoraan sydämestä – sieltä, minne pääsee vasta, kun on työntänyt syrjään kaikki mielen pelokkaat mietteet siitä, mahtuuko tämä nyt perinteisiin kveekariraameihin, ja mitä muut ihmiset mahtavat ajatella tästä ylipäätään!

    Ja tosiaan myös käännökset ja lainaukset itse kutakin inspiroineista toisten teksteistä ym. julkaisuista ovat tänne oikein tervetulleita, kunhan tekijänoikeuksien lupapuoli on kunnossa!

    Lopuksi vielä vapaa käännökseni George Foxin kuuluisista sanoista leskensä Margaret Foxin kertomana (löytyvät englanniksi mm. täältä: http://www.qis.net/~daruma/foxfell.html), joihin olen pistänyt keskelle hakasulkeisiin mukaan vielä oman jatkoajatukseni:

    ”Kristus on maailman Valo, joka valaisee jokaisen, joka tulee tähän maailmaan. Ja tässä Valossa he voivat kokoontua Jumalan luo. – – Kirjoitukset olivat profeettojen sanoja, Kristuksen ja opetuslasten sanoja. Sen, mistä he puhuivat, he myös elivät todeksi, itse sen omistivat, ja saivat sen Jumalalta. Mutta mitä kenelläkään on kirjoitusten kanssa tekemistä, jollei tule itse sen Hengen yhteyteen, joka on ne alkujaan synnyttänyt ? Sanot, että Kristus sanoi näin ja opetuslapset sanoivat niin [ja toiset kveekarit sanoivat näin]. Mutta mitä SINULLA on sanottavaa? Olethan Valon lapsi, kuljethan Valossa? Se, mitä puhut – onko se tullut sisällesi Jumalalta? ”

    Aino Vesanen

  • Tervetuloa Kveekariblogiin! Welcome to the Finnish Quaker Blog!

    Tervetuloa Kveekariblogiin!

    Tässä blogissa julkaistaan kveekareiden tekstejä Suomesta ja myös käännöksinä maailmalta.
    Tekstit edustavat kunkin kirjoittajan henkilökohtaisia näkemyksiä, eivät välttämättä Suomen vuosikokouksen yhteistä kantaa.

    Jos haluat oman tekstisi tai käännöksesi (alkuperäisen kirjoittajan luvalla) blogiin, lähetä se jollekin sivuston ylläpitäjistä
    eli Sakarille (sakario [ät] hotmail.com), Arille (etunimi.sukunimi [ät] gmail.com) tai Ainolle ( miria_2882 [ät] yahoo.com).

    Myös kuvat, videot ja muut vastaavat teemaan liittyvät hengentuotokset ovat oikein tervetulleita!

    Inspiroivia hetkiä blogimme parissa!

    Welcome to the Finnish Quaker Blog!

    In this blog we publish posts from Quakers from Finland, as well as translations from around the world. The wtitings represent primarily personal views of their authors and not necessarily widely shared stances of the Finnish Yearly Meeting.

    If you’ d like your text or translation (naturally with the permission of its original author) to be published in the Quaker Blog, send it to one of the admistrators of this website: Sakari (sakario [at] hotmail.com), Ari (firstname.lastname[at] gmail.com) or Aino ( miria_2882 [at] yahoo.com).
    Also pictures, videos and other inspiring works somehow related to the Friends are welcome!

    Wishing you inspiring moments with our blog!