Ystävien Uskonnollinen Seura Kveekarit ry:n kevään 2016 työhartauskokous pidetään lauantaina 19.3. Tampereella, Pyynikin seurakuntatalolla, osoite Kisakentänkatu 18. Kokous on kaikille avoin.
Kokouksemme alkaa yhteisellä brunssilla klo 10 (ilmoittautuminen brunssille etukäteen).
Kokouspäivämme aikataulu:
Klo 10- 10.45 Brunssi
10.45-11.15 Hiljainen alkuhartaus
11.15-14.45 Työhartauskokous (pienellä tauolla)
15-16 Hiljainen hartaus yhdessä tamperelaisten kanssa
16.00 Kahvit ja vapaata keskustelua
17.00 Kotiinlähtö
Kokouksen esityslista on ja tarkemmat saapumisohjeet on toimitettu erikseen sähköpostitse kokousviikolla. Kokouksessa käydään läpi mm. vuoden 2015 toiminta ja talous. Mikäli haluat kokouksessa esille otettavaksi jonkin aiheen, ilmoitathan siitä etukäteen, niin laitamme sen asialistalle.
Eräs niistä asioista, jota saamme Tampereella yhdessä tuumailla, on elokuussa (12.-14.8) järjestettävä Suomen kveekarien kesätapahtuma Kangasalla Ilkon kurssikeskuksessa.
Syksystä 2015 lähtien Tampereen hiljaisen hartauden ryhmä on laajentanut kokoontumistaan joka viikkoiseksi. Hiljaiseen hartauteen pääsee nyt siis mukaan joka lauantai Pyynikillä klo 14.
Lisäksi syksyn mittaan osallistujissa heräsi toiveita yhteiseen, hieman keskustelevampaa kokoontumiseen hiljaisen hartauden lisäksi. Tästä lähti käyntiin opintopiiri, jossa keskustellaan ja tutkitaan yhdessä kveekariuteen liittyviä aiheita. Aiheet ovat ryhmän päätettävissä ja mukaan pääsee ilmoittautumatta. Kokoontumiset tapahtuvat kuukauden ensimmäisenä viikonloppuna Pyynikin pappilalla klo 13 ennen hiljaisen hartauden alkamista klo 14.
19.-27. tammikuuta järjestettiin maailmanlaajuinen kveekareiden yleiskokous Pisacissa, Perussa. Suomen vuosikokouksesta tapahtumaan osallistui Jane Rose. Saamme Janelta myöhemmin vielä tarkemman kertomuksen matkastaan, mutta ensialkuun jaamme kokemuksia tapahtuman yhdessä laatiman loppuepistolan kautta.
—
Epistle from 2016 Friends World Committee for Consultation World Plenary (International Representatives Meeting).
Se contenta el Corazón ensanchándose de amor; todos a una voz a Dios gracias damos.
¡Bienvenidos Amigos!
To all Friends Everywhere,
We send loving greetings to you from Pisac in the Sacred Valley of the Incas. We were blessed with both sunshine and rain. As we gathered together we lifted our eyes to the mountains and lifted our hearts to God
From 19 to 27 January over 320 men and women from 37 countries, 77 Yearly Meetings, 8 independent Monthly Meetings, and 2 worship groups, speaking dozens of languages met to consider the theme “Living the transformation: creation waits with eager longing for the revealing of the children of God (Romans 8:19).”
Our time together started in sadness at those who were delayed in their journeys or prevented from joining us – we felt a gap in our gathering the shape of God. Later, as we were joined by Friends from Kenya and welcomed local Friends from Peru and Bolivia, we felt the full fellowship among us. We were complete.
Many of the messages shared in our worship, speaking to the theme of transformation were both moving and uplifting: we were challenged to be transformed in ways leaving us more faithful to God’s purposes individually, as meetings/churches and as a World Family of Friends.
Our speakers emphasised the process of transformation. One spoke of spiritual transformation using the image of a heart transplant and what it means to be given the heart of Jesus. In this transplant of the heart we become agents of change who show the love of Christ in the world. Another image we were given was that of a seed pod. Each pod contains the past, present and future, showing us how we remain connected to our past even as we look to the future, as God gathers us into one grand story.
We heard the message that we must be open and available to God, making space in our hearts, our communities and our churches/meetings. Transformation often finds us when we’re not seeking or expecting it. We must be willing to be vulnerable and open our hearts in order to undergo the change we want to see.
As we gathered we not only spoke of transformation, we invited it and created spaces for God to make it happen. Many of us experienced it while we were here. We found ourselves broken open and touched by the Living Spirit of Christ.
We are the children of God. We are who creation has been waiting for. We are called to reveal ourselves in our lives and in the work we do with our hearts and our hands. Although God can fill our hearts, God has no hands but ours to heal this broken world. We can be salt and light shining to the world and declaring the love of God.
As Quakers our faith is inseparable from our concern to care for all life on earth. We are reminded of the Kabarak call for Peace and Eco-Justice and the need to redouble our efforts now. We call on Friends everywhere to take practical actions to sustain life on Earth.
Listening together in our home groups, workshops, and consultations, where two or three languages were spoken, opened up countless opportunities to pray, sing, ask difficult questions, learn, cry and laugh together. We have hurt each other with our words when we have spoken without love but this is a human failing and we have also experienced the healing power of Christ’s love.
We learn from each other’s ways of connecting with God; each offering of worship held within it the opportunity for the Spirit to move and speak and sing. Sharing worship in this way enables us to recognise that we must both listen to, and speak to God.
The presence of so many young adult Friends among us has been a blessing. We heard their moving testimony and experienced their inspirational leadership. As we go back to our churches and meetings we must allow this ministry and leadership to flourish.
We are different. We came together as a diverse collection of Friends. We were challenged by our differences. This challenge is not always comfortable but it is one we welcome.
We are one. We are one in the spirit of God which does not wash away or hide our differences, but allows us to celebrate them and enables us to move beyond the spiritual boundaries that may separate us. We are able to do this by coming together in worship where, while its form may be unfamiliar, God was present throughout. Through listening deeply and tenderly to each other and to God we reached a place where we can hear and sense where the words come from even when we may not understand the tongue they are spoken in.
We are Friends. In making the choice to come together and be willing to share deeply, pray boldly, and listen lovingly together, we seek to move beyond our differences, see beyond our labels and find ways to connect with each other. The work of FWCC depends on us all. In order to continue it, we encourage Friends, meetings/churches and Yearly Meetings to contribute financially to and participate in building connections between Friends.
As we leave here we will carry the love we have received from each other and from God in our hearts.
Suomen Kveekarien Uskonnollinen Seura järjesti yhteistyössä Rovalan setlementin kanssa 3.-4.10.2015 viikonlopputapahtuman Lapin jälleenrakentamisen 70-vuotisen muiston kunniaksi. Samalla Rovaniemellä juhlistettiin jokavuotista maailman kveekaripäivää.
Lapin sota kesti syyskuun puolivälistä vuoden 1944 loppuun ja sodan loppuvaiheessa jäljellä olivat tuhotut ja poltetut kylät, kaupungit, kodit, sairaalat, sillat ja saunat. Suomen aseveljeys saksalaisten kanssa vaikeutti kansainvälisen avun saamista Suomeen sodan jälkeen ja American Friends Service Committee (Amerikan Kveekareiden avustusjärjestö) oli ainoa järjestö, joka sai luvan Yhdysvaltojen hallitukselta suorittaa huoltotyötä Suomessa. Kveekarit pistivät pystyyn työleirejä yhteistyössä Suomen Huolto ry:n ja Suomen Punaisen Ristin Lapin paikallisosaston kanssa. Työleirejä järjestettiin Lapissa vuosina 1945 – 55; amerikkalaiset kveekarit olivat Lapissa vuosina 1945-47.
Viikonlopun kestäneeseen tapahtumaan otti osaa useita kveekaritoimijoita ja omien alojensa asiantuntijoita. Kansainvälisten kveekarijärjestöjen AFSC (American Friends Service Committee ), QUNOn (Quaker United Nations), EMES (European and Middle East Section) edustajat muistojaan ja nykypäivän kokemuksiaan kveekarien kansainvälisestä avustustyöstä tänä päivänä.
Shan Cretin / American Friends Services Committee
Jonathan Woolley / Quaker United Nations Office
Marissa Johnson / Friends World Committee for Consultation, European and Middle-East Section
Työleireistä ja niiden seurauksena syntyneestä Viittakiven opistosta kertoi Viittakiven opiston entinen apulaisrehtori ja työleirikonkari Jorma Reinimaa.
Jonathan Lutz kertoi isänsä Howard Lutzin kokemuksiin ja arkistoihin nojaten työleireistä
Pentti Lemmetyinen kertoi Setlementtiliiton ja kveekareiden yhteisestä historiasta
Ruotsalainen Annika Holsing valotti Ruotsin kveekareiden osuutta työleireillä sekä näiden yhteistyötä Ruotsin setlementtiliikkeen kanssa.
Lapin yliopiston Feeniks-hankkeen tutkijat Anniina Koivurova ja Tiina Harjumaa avasivat osallistujille omaa kveekareihin ja kveekariuteen kohdistuvaa tutkimustaan
ja työleirien seurauksena syntyneen KVT ry:n toiminnasta kertoi järjestön puheenjohtaja Emmi Ruohonen.
Viikonlopputapahtumassa muisteltiin työleirien aikaansaamaa henkistä ja aineellista hyvää ja luotiin katsausta, mihin kaikkeen se on johtanut myöhempinä aikoina. Paitsi menneeseen, mukana oli myös katsanto tulevaan: minkälaista yhteistyötä Suomen kveekarit ja setlementtiliitto ja/tai muut yhteistyötahot voisivat tehdä tänä päivänä ihmisten hädän lievittämiseksi. Rauhantyötä ja yhdessä elämisen mallia tarvitaan edelleen, ei vähiten uusien kansainvaellusten kynnyksellä, pakolaisten ja maahanmuuttajien kohtaamisessa sekä kantaväestöä koettelevien yhteiskunnallisten murrosten aiheuttamien koettelemusten keskellä. Kveekareilla oli keskeinen osa Lapin jälleenrakennuksessa ja kansainvälisen yhteistyön ja rinnakkaiselon rakentamisessa Viittakiven opiston kautta. Kansainväliset kveekarijärjestöt ovat tunnettuja rauhantyöstään, humanitaarisesta avusta, työstä lapsisotilaiden kuntouttamisessa ja vankiloissa olevien naisten ja lasten aseman parantamisessa sekä kestävään kehitykseen suuntautuvista ponnisteluistaan kansainvälisen politiikan saralla.
Tapahtuman puheisiin pääsee tutustumaan edelleen videolla. Materiaali on kokonaisuudessaan katseltavissa Youtube-kanavalta
“Valoeksperimentti” on ohjattu meditaatioprosessi, joka auttaa pääsemään yhteyteen arkimieltä syvemmän viisauden kanssa ja saamaan oivalluksia erilaisiin elämän tilanteisiin.
N. 40 minuutin meditaation jälkeen jatketaan tallentamalla mahd. “löytöjä” paperille ja kertomalla niin halutessaan niistä jotain toisille.
Menetelmästä löytyy enkuksi infoa täältä: http://www.experiment-with-light.org.uk/
Helsingin hartausryhmässä teemme valoeksperimenttiä yhdessä joka parillisen kuukauden ensimmäinen sunnuntai hiljaisen hartauskokouksen tilalla, eli sunnuntaisin klo 11 Rauhanasemalla Helsingissä.
Kevätkauden päivämäärät siis ovat 3.1; 6.3. ja 1.5. Tervetuloa mukaan!
Remembering Quaker relief work in Finnish Lapland 1945 – 47; looking at current and future challenges
Weekend seminar at Rovaniemi 3.-4. October 2015.
The American Friends’ Service Committee (AFSC) and the Finnish Christian Settlement Foundation had a crucial role in reconstructing Finnish Lapland which was totally destroyed and burned at the end of WWII. Quakers organized work camps 1945 – 47 for relief and reconstruction and many fruits were born from that work.
Friends in Finland (a small group of about 35 members and active attenders) co-hosted a weekend seminar in Rovaniemi, (a town in Finnish Lapland) together with the Finnish Christian Settlement Foundation, in October 2015, to commemorate 70 years since the start of the work camps for relief and reconstruction.
Our vision for the event was to look back, celebrate and learn from history in order to find new light for the present and the future. By remembering the work been done and looking at what came out of that initial impetus by Friends and others in America, we aimed to see what the role could be for our Quaker community in Finland today. What could be our work together with the Settlement movement? Where are we needed and called to serve?
The weekend was divided into two sections: Saturday focused on the Quaker work camps in Lapland in 1945 – 47. We will also looked at the co- operation between the Finnish Settlement movement and Friends in Finland in the past and worked together to see what our future cooperation could be. Sunday the 4th of October celebrated the International Quaker Day. Representatives from international Quaker organizations to spoke to the audience about their work. Marisa Johnson from EMES ( www.fwccemes.org) , Shan Cretin from AFSC (www.afsc.org ), and Jonathan Woolley from Quaker United Nations Organisation Geneva, QUNO (www.quno.org ) are shared experiences about Quaker service around the world.
To relive some of the moments this special weekend brought to all of us, please see the videos on our dedicated Youtube channel https://www.youtube.com/channel/UCL5w3diDAZ124MlYj_onBOA/
Haus Venusberg, Bonn, Germany (30.07.2016 – 07.08.2016)
The adventures of life – an invitation from European and Middle Eastern young Friends (EMEYF) to all generations of Quakers, individuals, couples and families – to explore together our hopes and fears, joys and sorrows as we grow and transform from childhood through adolescence to maturity and old age.
More information and booking forms will be available soon, via the EMEYF website: http://emeyf.org/
Eurooppalaisten kveekarien kesäkokoontuminen Saksassa Haus Venusberg, Bonn 30.07.2016 – 07.08.2016
Elämän seikkailut – kutsu Euroopan ja Lähi-idän nuorilta Ystäviltä (EMEYF) kveekareille kaikista sukupolvista, niin yksilöille, pariskunnille kuin perheillekin – tutkiskelemaan yhdessä toiveitamme ja pelkojamme, ilojamme ja surujamme, kun kasvamme ja muutumme lapsista nuoruuden kautta aikuisuuteen ja sitten vanhuuteen.
Lisätiedot ja ilmoittautumislomakkeet tulevat pian EMEYF:in nettisivuille:
“Valoeksperimentti” on ohjattu meditaatioprosessi, joka auttaa pääsemään yhteyteen arkimieltä syvemmän viisauden kanssa ja saamaan oivalluksia erilaisiin elämän tilanteisiin.
N. 40 minuutin meditaation jälkeen jatketaan tallentamalla mahd. “löytöjä” paperille ja kertomalla niin halutessaan niistä jotain toisille.
Menetelmästä löytyy enkuksi infoa täältä: http://www.experiment-with-light.org.uk/
Samalla on tilaisuus jakaa kuulumisiaan ja kuunnella toisia, mitä nyt kullakin sattuu sydämellä tuolloin olemaan ♥
Tapahtuman osoite on Venlankatu 1 A7 Hyvinkäällä, jonne pääsee pääkaupunkiseudulta mm. lähijunalla pari kertaa tunnissa ja kaukolinjan bussikin tuo Helsingistä melkein rappusille asti.
Tarjolla jotain kesäistä naposteltavaa, kaukomatkalaisille enemmänkin.
Kerrothan jos olet tulossa, niin saat minulta ovikoodin! T: Aino V, p.050-3712312
Tämä blogisivu on ollut tässä tyhjillään jo puolisen vuotta. Olin luvannut kirjoittaa ensimmäisen blogin, mutta en ole silti osannut tarttua kynään, tai siis ryhtyä näppäilemään, ennen kuin nyt. Miksi?
Koska silloin kun minulla oli ideoita, aikaa ei tuntunut löytyvän.
Koska sitten kun alkoi löytyä aikaa, entiset ideat tuntuivat jo jotenkin menneen talven lumilta.
Ja koska mietin liikaa, mikä olisi kveekariblogiin sopiva aihe. Sellainen mukava juttu, joka mahtuisi perinteisiin kveekariraameihin. Liittyisi vaikka rauhanaatteeseen, hiljaisuuteen, työhartauskokouksiin, sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen, yksinkertaisuuteen tai johonkin muuhun puoliviralliseen kveekariteemaan. Mahtuisi siihen hillityn sivistyneesti mielessäni rajattuun kveekariboksiin.
Ja sitten tuo haaste alkoi tuntua ylivoimaiselta. Mietin, että perustan oman blogin, jossa kirjoitan ihan mitä lystään, hittoon kveekarikriteerit! Todennäköisesti vielä niin teenkin. Mutta nyt sormeni sittenkin hakeutuivat tähän näppäimistölle ja aloin kirjoittaa tätä – meidän yhteiseen blogiin.
Mistä kveekarismissa pohjimmiltaan olikaan kyse? Jotkut sanovat, että se on ääriprotestantismia. Kristinuskon tai ylipäänsä kollektiivisen hengellisyyden karsintaa kaikesta ylimääräisestä rekvisiitasta ja ulkokuorista. Hiljaisessa hartaudessa, jossa ei ole pappia tai kirkkorakennusta – tai paremminkin kaikki ovat pappeja ja mikä tahansa paikka on ”kirkko” – kiteytyy tämä yksinkertaisuus hyvin.
Mutta ulkoinen yksinkertaisuus, sekin on vain ulkokuorta. Mitä tapahtuu sisälläni? Onko siellä kamala meteli hiljaisenkin hartauden aikana? Kaaos, vaikka ulospäin ollaan yksinkertaisia? Tuliko tietyistä kveekarismiin kuuluviksi mielletyistä asioista, niistäkin kuolleita dogmeja? Sellaisia, mitä kokoontuessamme ylistämme sen enempää miettimättä, vaikka emme kokisi niitä alun perin synnyttänyttä voimaa itse? Ja vaikka kokisimme tuon palavan liekin jossain toisaalla, emme edes yritä jakaa noita meitä elähdyttäneitä asioita muiden Ystävien kanssa, koska pelkäämme, etteivät ne mahdu kveekarismin perinteisiin raameihin? Ja, kuin huomaamatta, luonnollisesti suuntaamme huomiomme sinne, missä koemme olevamme eniten elossa, ja vietämme aikaamme siellä. Joskus se on kveekariyhteisössä, mutta toimintamme pienimuotoisuudesta päätellen myös usein jossain muualla.
Minulle kveekarismissa on pohjimmiltaan kyse elävästä yhteydestä Jumalaan, joka asuu kaikissa – minussakin – ja jonka kanssa voi oikeasti kommunikoida sekä itsekseni että yhdessä toisten kanssa. Usein sen kuullakseen kaipaa rauhaa ja hiljaisuutta. Mutta se ilmenee myös lukemattomilla muilla tavoilla ja laajenee loputtomasti. Maailma laajenee, eikä pysähtynyt jonnekin menneisyyteen, jossa kristinusko tai kveekarismi keksittiin! Se Henki saa minut tanssimaan ja laulamaan. Koskettamaan ja rakastamaan. Herkistymään itselleni ja toisille. Ilmentämään itseään ihmisruumiini kautta, ajatuksin, tuntein, sanoin ja teoin niin monenlaisin tavoin…
Ja se, että annan sille tosissaan valtaa elämässäni, merkitsee sitä, että sallin sen rikkoa kaikki boksit ympäriltäni. Myös kveekariboksin!
Lasken silti itseni edelleen kveekariksi, koska esimerkiksi George Foxin kuvaukset siitä, miten elävä Jumalan Henki liikutti häntä ja toisia hänen ympärillään, sykähdyttävät ja monessa kohtaa kuulostavat myös tutuilta. Ja koska kveekareilla on monia hyviä, ajan kanssa kypsyneitä yhteisöllisiä toimintatapoja, jotka helpottavat Jumalan Hengen kuuntelua ja huomioimista käytännön ihmiselämän tasolla. Ja monesta muustakin syystä. Mutta silti ainut taho, jolle loppujen lopuksi pyrin olemaan uskollinen, on tuo elävä Henki – ei ihmisten jäykistämä kveekari- tai muukaan aate!
*****
Tässä on nyt tämä ensimmäinen teksti yhteiseen kveekariblogiimme. Se ei edusta kaikkien kveekareiden kokemusta, painotuksia ja ajatuksia, mutta se edustaa sataprosenttisesti minua ja sitä, mitä minulla on sydämelläni juuri nyt.
Yhteisen blogin sisällön rajat (jos sellaisia halutaan asettaa – tähän mennessä ei ole semmoisista sovittu) määrittelee halutessaan Suomen Vuosikokous yhdessä,ja sisällön muodostavat kaikki, jotka siihen kirjoittavat, olivat sitten Vuosikokouksen jäseniä tai eivät.. Mutta itse ainakin odotan innolla lukevani toisiltakin kveekareilta kirjoituksia, jotka tulevat suoraan sydämestä – sieltä, minne pääsee vasta, kun on työntänyt syrjään kaikki mielen pelokkaat mietteet siitä, mahtuuko tämä nyt perinteisiin kveekariraameihin, ja mitä muut ihmiset mahtavat ajatella tästä ylipäätään!
Ja tosiaan myös käännökset ja lainaukset itse kutakin inspiroineista toisten teksteistä ym. julkaisuista ovat tänne oikein tervetulleita, kunhan tekijänoikeuksien lupapuoli on kunnossa!
Lopuksi vielä vapaa käännökseni George Foxin kuuluisista sanoista leskensä Margaret Foxin kertomana (löytyvät englanniksi mm. täältä: http://www.qis.net/~daruma/foxfell.html), joihin olen pistänyt keskelle hakasulkeisiin mukaan vielä oman jatkoajatukseni:
”Kristus on maailman Valo, joka valaisee jokaisen, joka tulee tähän maailmaan. Ja tässä Valossa he voivat kokoontua Jumalan luo. – – Kirjoitukset olivat profeettojen sanoja, Kristuksen ja opetuslasten sanoja. Sen, mistä he puhuivat, he myös elivät todeksi, itse sen omistivat, ja saivat sen Jumalalta. Mutta mitä kenelläkään on kirjoitusten kanssa tekemistä, jollei tule itse sen Hengen yhteyteen, joka on ne alkujaan synnyttänyt ? Sanot, että Kristus sanoi näin ja opetuslapset sanoivat niin [ja toiset kveekarit sanoivat näin]. Mutta mitä SINULLA on sanottavaa? Olethan Valon lapsi, kuljethan Valossa? Se, mitä puhut – onko se tullut sisällesi Jumalalta? ”
