Blog

  • Greetings from the annual EMES meeting in Budapest

    Greetings from the annual EMES meeting in Budapest

    Photo: View over Danube river. Image by Ari.

    In the beginning of May I represented the Finland Yearly Meeting at the Friends World Committee for Consulting’s European and Middle-East Section (FWCC-EMES) Annual Meeting. The meeting was held this time in Budapest, Hungary, where the representatives of each Yearly Meeting, representatives from Quaker organizations and visiting Friends all the way from the United States and Mexico traveled to. This was my second EMES meeting, having participated in Germany two years ago, therefore I was a bit more familiar with the meeting and some Friends I had met before.

    3
    The event venue, Hotel Walzer. Image: Booking.com

     

    2
    The railroad tracks outside the hotel. Image by Ari

    The meeting’s theme was Living in a Foreign Land and we discussed topics of foreignness, otherness and hospitality. What is it like to settle down and start life all over in a country new to oneself; How can we welcome people around us and build our community a welcoming home to everyone? In places we call home, we often have privileges that we don’t even come to realize. However, it is also possible to encounter feelings of otherness in places you feel belonging to. One fundamental value to Quakers is that of God in everyone, a view that guides us to see the core similarities we are made of.

    Many Friends had experiences of this topic and had, for example, lived in countries other than where they were born in. One of the most touching stories was that of a local who works in organizing education and courses for immigrants in Budapest. Grown up in Sierra Leone as a child soldier, he made a long journey full of dangers seeking for something else. After surviving the dangerous trip across the Mediterranean, in which tens of thousands of others every year are not equally lucky with, he arrived ashore somewhere and trekked by foot through forests for four days and nights and found himself somehow at the Hungarian border. In a country that is nowadays known not for its hospitality towards immigrants and strangers, he has made it home and now helps others do the same through his work. What amazed the most was how through all his hardship he always managed to keep his heart open and stay positive.

     

    In ecumenical friendship, we learned a lot from fellow evangelical Quakers and their activities in Hungary, United States and Mexico. In addition to the silent worship, their meeting for worship includes plenty of singing, playing and programmed sermon. It was interesting to get acquainted with and even thought their ways differed from those of our own, we sought to increase our understanding and to gain from this rich heritage and wide range of spiritual insights.

    The prompt to live adventurously came to me already before the gathering as I was invited to serve as one of the meeting’s elders. After some discernment I found myself encouraged to undertake this opportunity and help our community. With the warm support from Friends, in the end the task was easy, and it helped me connect better with the gathering. This sharing of various roles, whether big or small, I found a nice way engage everyone in the event.

    All in all, what I found the best part about the meeting was to meet Friends from all over the world, hear about their activities and learn about their calling. Some I had met before and now we already knew each other from the start. The same, I’m sure, will happen the next time I am in contact with those Friends I met now for the first time. Perhaps we will have the chance to invite young Friends to experience our own hospitality next year as Europe and Middle-East Young Friends (EMEYF) have decided to have their next Spring Meeting either in Finland or Sweden. The next EMES meeting will take place in Paris one year from now.

    More about this year’s EMES meeting can be read from the meeting’s epistle, available online at https://www.fwccemes.org/file_download/422/EMES+Epistle+2019.pdf. I wish to translate it soon to Finnish as well and upload to our website.

    In Friendship, Ari

  • Terveiset kveekarien EMES-kokouksesta Budapestista

    Terveiset kveekarien EMES-kokouksesta Budapestista

    Näkymä yli Tonavan. Kuva: Ari

    Edustin toukokuun alussa Suomen vuosikokousta kveekarien Euroopan ja Lähi-idän keskusjärjestön FWCC-EMES:n vuosittaisessa kokouksessa. Kokous järjestettiin tällä kertaa Budapestissa, Unkarissa, jonne saapui pitkäksi viikonlopuksi kunkin vuosikokouksen edustajat, Ystäviä kveekarijärjestöistä ja kutsuvieraita mm. Yhdysvalloista ja Meksikosta asti. Omalta osaltani tämä oli toinen EMES-kokous, joten tapahtuman kulku ja osa ihmisistä oli tuttuja nyt jo edelliskerrasta.

    kuva: Booking.com
    Tapahtumapaikkana toiminut Hotel Walzer. Kuva: Booking.com

    Kokouksen teemana mietimme tällä kertaa vierautta ja muukalaisuutta. Millaista on asua ja asettua itselle vieraaseen maahan, kuinka toivottaa ihmiset ympärillämme tervetulleeksi ja kuinka rakentaa yhteisöstämme yhteinen koti kaikille? Kotoisaksi tuntemassamme paikassa meillä voi usein olla toisiin nähden etuoikeuksia, joita emme itse tunnista, Joskus tunne muukalaisena olosta voi tulla vastaan myös omassa kotimaassa tai paikassa jonka tuntee omakseen. Kveekareille on tärkeää se jokin Jumalasta mikä asustaa meissä jokaisessa. Sen avulla voimme nähdä toisissamme perustavanlaatuisen yhtäläisyyden.

    2
    Näkymä hotellin edustan maisemasta. Kuva: Ari

    Ystävistä moni oli asunut elämänsä varrella eri maissa ja jaoimme tarinoita näistä kokemuksista. Pysäyttävimpiä tarinoita oli Budapestissa nykyisin maahanmuuttajien tukea ja koulutustoimintaa järjestävän paikallisen kertomus lapsuudestaan sotilaana Sierra Leonessa, vaarallisesta matkastaan Välimeren yli Eurooppaan ja ja asettumisestaan Unkariin, jota ei tällä hetkellä juuri tunneta vieranvaraisuudestaan muualta tulevia kohtaan. Kaikkien koettelemustensa keskellä hän oli kuitenkin pystynyt säilyttämään sydämensä avoimena ja lämpimänä, katseen eteenpäin ja halun auttaa toisia ympärillä.

    Ystävyyden merkeissä kuulimme myös evankelisten kveekarien toiminnasta Unkarista, Yhdysvalloista ja Meksikosta. Heidän kokoontumisissaan hartautta harjoitetaan laulun, soiton ja saarnan säestämänä ja hiljaisuuteen lyhyesti laskeutuen. Tutustuminen myös tähän oli antoisaa, ja vaikka heidän tapansa tavat poikkesivat omistamme, pyrimme lisäämään ymmärystämme ja saamaan vaikutteita tästä rikkaasta perinnöstä ja henkisten arvojen laajasta kirjosta.

    Kehoitus elä seikkailunhaluisesti tuli minulle vastaan jo ennen kokousta, kun minut kutsuttiin mukaan yhdeksi kokouksen vanhimmista. Rohkaistuneena päätin tarttua tehtävään. Ystävien lämpimällä tuella se osoittautuikin helpoksi ja samalla pääsin kiinteämmin osaksi kokousta. Antamalla kullekin mukana olleelle oma rooli, pienempi tai suurempi, saatiin jokainen osallistettua hyvin mukaan tapahtumaan.

    Kaiken kaikkiaan antoisinta osallistumisessa oli minusta lopulta jälleen tutustuminen Ystäviin eri puolilta maailmaa ja kuulla heidän toiminnastaan ja kutsumuksestaan. Osa tuntui nyt toista kertaa tavattaessa jo valmiiksi tutuilta ja sama toistuu varmasti ollessani seuraavan kerran yhteyksissä uusiin tapaamiini Ystäviin. Ensi vuonna meillä saattaakin olla mahdollisuus osoittaa omaa vieraanvaraisuuttamme, sillä Euroopan ja Lähi-Idän nuorten kveekarien (EMEYF) kevätkokous järjestetään Suomessa tai Ruotsissa. Seuraavan EMES-kokouksen järjestelyvastuussa ovat puolestaan Ystävät Ranskasta ja kokous pidetään Pariisissa.

    Lisää kokouksen annista voi lukea epistolasta, joka löytyy EMES:n sivuilta osoitteesta

    https://www.fwccemes.org/file_download/422/EMES+Epistle+2019.pdf

    Epistola on englanniksi, mutta pyrin saamaan sen käännettyä verkkosivuillemme pian myös suomeksi, jotta mahdollisimman moni pääsisi siitä osaksi.

    Ystävyydessä,

    Ari

  • Helsingfors: program för våren

    Den 21 april kommer inte att finnas et andaktsmötet i Helsingfors.

    Alla andra söndagar under våren, mötsgruppen i Helsingfors träffas varje vecka . Det första mötet i varje månad är i Esbo på Maija & Mattis hem och andra möten på fredsstationen i Pasila.

  • Meeting for worship in Helsinki during summer

    During summer, the meeting group in Helsinki gets together every Sunday. The first meeting of each month is in Espoo at Maija & Matti ’s home and all other meetings at the Peace Station in Pasila.

     

  • Helsingin ryhmä kokoontuu myös läpi kesän

    Helsingin ryhmä kokoontuu myös läpi kesän

    Helsingin hartausryhmä kokoontuu myös läpi kesän viikoittain sunnuntaisin Rauhanasemalla Pasilassa ja kuukauden ensimmäisenä viikonloppuna Maijan ja Matin luona Espoossa.

  • Elvin’s & Brylie’s Autumn Greetings

    Elvin’s & Brylie’s Autumn Greetings

    Here is a short epistle regarding my and Elvin’s autumn activities.

    Yesterday, Elvin and I went to Quaker worship. We arrived early, as I had the key to the meeting from setting up the previous week. Elvin quickly took to helping set up for yesterday’s meeting. He carried out cups, saucers, and bread plates for the fellowship seating, and placed them around the table. Then, he helped arrange the chairs in the meeting circle, even moving chairs all by himself. Finally, he set the small table in the center of the circle and placed the bible and decorative stones atop.

    He was then a bit hungry, so we got him a slice of the fellowship rye bread.

    It was now time for worship, and Elvin picked seats, next to one another, for me and him. The group settled into the silence. Elvin chewed his bread, bit by bit, until it was gone, and then sat still, quietly breathing. The meeting seemed to settle after a few minutes had passed, with quiet stillness enveloping our group. Elvin sat holding my hand until our quarter-after departure from the room.

    We had planned to leave the meeting at that point, to go to a children’s festival in town. As we were nearing our shoes and jackets in the hallway, Elvin looked up at me and said he would like to stay at the Quakers’ a bit longer. We fetched a couple of racecars from my jacket pocket, found a large sheet of paper and drawing colors, and spent the remainder of the hour drawing a racetrack for the cars. Elvin got to show his racetrack, complete with bandstand, flags, firetruck, trash truck, and two monster trucks, to the Quakers after the rise of meeting.

    Our moving date is growing near. Next weekend, the movers will come for a couple of hours. I will try to have everything packed and neatly arranged, so that we can move efficiently. Our new apartment has a small, second bedroom, which can be used as a guest room or work-at-home office. The apartment is also nestled downtown, nearby Elvin’s favorite playground, two nice grocery stores, and a five minute walk to the train station. Elvin’s grandpa will stay with us in our new apartment this Christmas, and will hopefully enjoy the proximity to several cafes and museums.

    I hope you and your loved ones are doing well, and will enjoy upcoming holidays together.

    Love and Light,
    Brylie

  • Elvinin ja Brylien syysterveiset

    Elvinin ja Brylien syysterveiset

    Tässä lyhyt epistola minun ja Elvinin syystapahtumista.

    Osallistuimme eilen poikani Elvinin kanssa kveekarihartauteen. Saavuimme jo hyvissä ajoin, sillä minulla oli mukana avain kokouksen valmisteluja varten. Pian saavuttuamme myös Elvin halusi osallistua valmisteluihin. Hän kantoi kuppeja, teevateja ja leipälautasia kahvihuoneeseen ja asetteli niitä eri puolille pöytää. Tämän jälkeen hän halusi auttaa hartaustilan järjestämisessä, ja Elvin siirtelikin tuoleja aivan itse paikoilleen ympyrään. Lopuksi hän laittoi ringin keskelle pienen pöydän, ja asetti sen päälle raamatun ja koristekivet. Lopulta Elviniä alkoi hieman nälättää, joten kävimme hakemassa hänelle siivun tarjolle asetettua ruisleipää.

    Sitten olikin jo aika asettua hartauteen. Elvin valitsi minulle ja hänelle vierekkäiset paikat. Ryhmä hiljentyi, ja Elvin mutusti hiljalleen leipäänsä. Leivän tultua syödyksi, myös Elvin istui paikallaan, hengittäen hiljalleen. Hiljaisuus alkoi kietoa kokoontumista huomaansa, ja hartaus laskeutui ryhmän ympärille. Elvin istui vieressäni pitäen kiinni kädestäni. Noin vartin jälkeen nousimme ylös ja poistuimme huoneesta.

    Tarkoituksenamme oli ollut tässä vaiheessa lähteä kokouksesta kohti kaupungilla järjestettävää lastentapahtumaa. Pukiessamme eteisessä kenkiämme ja takkeja päällemme, Elvin kuitenkin katsoi minuun ja sanoi, että hän haluaisi viipyä kveekarien luona vielä hieman pidempään. Palasimme takaisin sisään, ja löysimme Elvinille piirustusvärit ja paperia sekä takkini taskusta muutaman pikkuauton. Hartauden lopun ajan piirsimme paperille autorataa, jota Elvin pääsi esittelemään kaikkine hienouksineen hartauden päätteeksi.

    Muuttopäivämme on pian lähestymässä. Muuttoporukka saapuu ensi viikonloppuna muutaman tunnin ajaksi, ja yritän nyt saada kaiken valmisteltua hyvin, jotta tavaroiden siirtäminen tapahtuisi tehokkaasti. Uudessa asunnossamme tulee olemaan pieni toinen makuuhuone, jota voimme käyttää vierashuoneena tai työtilana. Asunto sijaitsee lähellä keskustaa, lähellä on Elvinin suosikkileikkipuisto, muutama oikein mukava ruokakauppa ja lyhyt kävelymatka juna-asemalle. Saamme tulevana jouluna myös Elvinin isoisän kylään meille uuteen asuntoomme. Toivottavasti läheiset kahvilat ja museot ovat myös hänelle mieleisiä.

    Toivon mukaan teille ja kaikille rakkaillenne kuuluu hyvää ja pääsette myös nauttimaan lähestyvistä juhlapyhistä yhdessä.

    Rakkaudessa ja valossa tervehtien,

    Brylie

  • Susanne mukana Ruotsin kveekarien vuosikokouksessa

    Susanne mukana Ruotsin kveekarien vuosikokouksessa

    Ruotsin kveekarien vuosikokous 10.–13.5.2018

    Ruotsin kveekarien 84. vuosikokous pidettiin Svartbäckenin leirikeskuksessa (Tukholman ja Uppsalan välillä). Oli kevät mutta kesä oli jo pitkällä ja valkovuokot lähes entisiä. Osallistujia oli suhteellisen vähän, enimmillään 29 ja ulkomaiset neljä vierasta tulivat Isosta-Britanniasta, Hollannista, Saksasta ja Suomesta (allekirjoittanut).

    Vuosikokous aloitettiin hetken hiljaisuudella sekä muistamalla vuoden aikana menehtyneitä kahta Ruotsin kveekaria.

    Vuosikertomuksen mukaan toiminnan päätehtävä on hartausten pitäminen, jolla Ystävät haluavat levittää tietoisuutta elävästä Jumalan läsnäolosta. Hartauskokouksia pidetään Tukholmassa, Göteborgissa, Malmössä, Smoolannissa, Lundissa, Uppsalassa, Rimbossa (Svartbäcken), Uumajassa, Järnassa ja Karlstadissa. Tukholmassa hartautta pidetään kaksi kertaa viikossa Kväkargårdenissa, jossa toiminta muutenkin on vilkasta.

    Suurimman osan palkatusta työstä tekevät seuran yhdyskuntapedagogi Julia Ryberg sekä 2013 ohjelmakoordinaattorina aloittanut Torbjörn Söderkvist. Julia työskentelee kansainvälisesti ja pitää retriittejä ja kokoontumisia Svartbäckenin leirikeskuksessa. Häntä pyydetään myös usein puhumaan kveekareista eri yhteyksissä. Tällä hetkellä Julia ja Torbjörn työstävät online-alustaa (MoodleCloud) johon he keräävät tekstejä resurssipankiksi. Alusta on tarkoitettu online-ryhmäkursseja varten, joihin kaikki Ystävät ja Ystävien ystävät ovat tervetulleita osallistumaan. Koordinaattorin tehtävä on vaikuttaa tavalla, joka syventää yhteisön hengellisyyttä ja yhteyttä. Yhdistys on vuokralla Kväkargårdenissa (Södermalm Tukholmassa), jonne Torbjörn on muuttanut tätä kirjoittaessa isännäksi, kun edellinen asukas ja isäntä Vilhelm Dahllöf on muuttanut muualle.

    Vuosikokouksen teema oli ”Våra vittnesbörd – Hur vandrar vi som samfund och individuellt, med glädje genom världen och svarar på det av Gud i var och en?” Suomeksi suunnilleen näin: Miten kuljemme maailmassa, yhteisönä ja yksilöinä, ilolla ja vastaten siihen mikä on Jumalasta jokaisessa? Nimi oli pitkä ja jäi tuttuudestaan huolimatta hieman etäiseksi. Teemaa käsiteltiin pienryhmissä, mutta yksittäiset teemaan liittyvät puheenvuorot kokouksen alussa tekivät minuun suuremman vaikutuksen.

    Eräs nainen kertoi miten totuuden puhuminen, kveekareiden tärkeänä pitämä arvo, oli herättänyt hänessä uteliaisuutta ja avoimuutta. Kun hän työpaikallaan sai kritiikkiä tavastaan toimia, hän oppi näkemään itsensä muiden silmin ja sitä kautta tuntemaan itseään. Hän joutui valitsemaan miten kohdata muiden palautetta, joka ei aina ollut niin auvoista kuunneltavaa. Ja miettimään millä tavalla oli viisasta vastata ihmisten ”hyviin neuvoihin” siitä mitä hänen ”paksukaisena” olisi hyvä syödä.  Puheenvuoro teki minuun vaikutuksen, koska hän paljasti haavoittuvuutensa, jota en itse osannut arvata hänen itsevarman ulkokuorensa alta. Haavoittuvuuden paljastaminen oli mielestäni rohkeaa ja sai minut miettimään, miten voimme esimerkillämme auttaa muita rentoutumaan ja raottamaan panssariaan.

    Toinen teemaa alustanut henkilö kertoi miten hän oli Englannissa lähemmin tutustunut kveekareiden arvoihin ja periaatteisiin – rauha, tasa-arvo, yksinkertaisuus, totuus ja yhteys. Arvojen noudattaminen ei ole vaatimus tai kuivaa teoriaa vaan seurausta siitä, että elämme lähellä Jumalaa.  Hänen mielestään totuuden ja rauhan noudattaminen saattavat kuitenkin olla vaikeimpia käytännössä. Totuus ja rauha ei aina merkitse, että olisimme kilttejä ja kaikki pitäisivät meistä. Arvojen noudattaminen voi sen sijaan vaatia, että rohkenemme nousta esiin ja olla eri mieltä, joka ainakin näennäisesti tai aluksi saattaa luoda konflikteja.

    Rauhan teemaa ja yhdistyksen rauhantyötä käsiteltiin puintikokouksessa (englanniksi threshing meeting, ruotsiksi tröskemöte). Päätettiin, että työvaliokunta (AU = arbetsutskottet) valitsee työryhmän, joka tekee linjaukset ja työkuvan rauhankomitealle. Kiinnostusta löytyy ja näillä näkymin komitea tullaan perustamaan.

    Omassa ryhmässäni keskustelimme arjen rauhantyöstä, siitä mitä tapahtuu jos aloitan itsestäni. Mitä tapahtuu jos pudotan aseeni? Rauhan ehto on aina anteeksi antaminen. Tämä ei ole helppoa koska joudun kohtaamaan kipuni enkä voi rakentaa muureja itseni suojelemiseksi. Joudun harjoittelemaan, mutta harjoitus tekee tunnetusti mestarin eli tulen hyväksi siinä mitä harjoittelen.

    Kaiken kaikkiaan vuosikokous oli lähinnä asiapitoinen. Kun osallistuin vuosikokoukseen kaksi vuotta sitten jäi hengellinen ja henkinen anti paljon tuntuvammaksi. Silloin teimme myös paljon käytännön harjoituksia etevän itävaltalaisen psykologin johdolla. Asiatieto oli kuitenkin hyödyllistä, varsinkin kun itse olen asunut Tukholmassa viime elokuusta lähtien ja osallistunut Tukholman Kväkargårdenin toimintaan kohtalaisen aktiivisesti.

    Itse sain suurimman hengellisen antini yksittäisistä keskusteluista, joista varsinkin yksi jäi elävästi mieleen. Eräs nainen kertoi miten hän on saanut kokea Jumalan rakkauden kun on suostunut elämäänsä sellaisena kuin se on, vastustamatta asioita mihin ei voi vaikuttaa. Hän on lopettanut itsensä väkinäiset parantamisyritykset ja sen sijaan sallinut kaikki tunteensa, ajatuksensa ja ominaispiirteensä. Hyväksynyt itsensä ja elämänsä sellaisenaan. Hän oli läsnä ja sanojen takaa aistin todellisuuden mistä ne kumpusivat. Minulle tämä pysäyttävä kohtaaminen kokouksen viimeisenä päivänä oli tärkeintä mitä vein mukanani kotiin.

    Susanne Salin

     

     

     

     

     

     

     

  • KESTÄVYYS ON MEILLE TÄRKEÄ ARVO – SANOISTA TEKOIHIN SIIS!

    KESTÄVYYS ON MEILLE TÄRKEÄ ARVO – SANOISTA TEKOIHIN SIIS!

    Suomen kveekariyhteisö on pienestä koostaan huolimatta kansainvälisen kveekariyhteisön aktiivinen jäsen. Osallistumme vuosittain ainakin Euroopan kveekarien kattojärjestön (EMES) kokoukseen, Britannian ja Ruotsin vuosikokouksiin, vierailemme muissakin kveekarikokouksissa, osallistumme muutaman vuoden välein järjestettävään Ystävien pohjoismaiseen vuosikokoukseen, maailmanlaajuisiin konferensseihin ja lisäksi yksittäiset Ystävät käyvät välillä ulkomailla muissa kveekaritapahtumissa ja -kursseilla. Tämä, yhdistettynä kotimaamme merentakaiseen sijaintiin muuhun Eurooppaan nähden, johtaa helposti melko suureen lentomatkustamisen määrään.
    Kun samaan aikaan keskeisiin arvoihimme kveekareina kuuluvat yksinkertaisuus ja kestävyys, on korkea aika kiinnittää enemmän huomiota siihen jalanjälkeen, jonka jätämme ympäristöön niin yksilöinä kuin yhteisönä.
    Samaan suuntaan on matkalla myös maailmanlaajuinen kveekariyhteisö: Vuoden 2012 maailmankonferenssissa Keniassa syntyneen julistuksen (Kabarak call for peace and ecojustice) ja vuonna 2016 Pisacissa Perussa järjestetyn triennaalin Kestävyys-muistion seurauksena Maailmanlaajuinen kveekareiden kattojärjestö (FWCC) on aloittanut projektin, jonka tavoite on tukea Ystäviä käytännön toimissa ympäristöystävällisyyden ja sosiaalisen kestävyyden saralla muun muassa jakamalla ideoita, kokemuksia ja materiaaleja. Matkustuksen vähentämiseksi tästä lähin myös maailmankonferensseja järjestetään harvemmin, seuraava vuonna 2023.

    Suomen vuosikokouksen askeleita kohti ekologisempaa toimintaa

    Viime vuonna Suomen vuosikokous eli Ystävien Uskonnollinen Seura Kveekarit ry. otti kestävyyden suhteen kaksi merkittävää askelta: Uudelleensijoittaessamme seuran varoja, valitsimme niille (parhaan ymmärryksemme mukaan) sosiaalisen ja ekologisen kestävyyden huomioivia sijoituskohteita.
    Toinen askel oli päästökompensaatioiden käyttöönotto viime syyskokouksen päätöksellä. Moni Ystävä on aikemminkin kenties maksanut lennoistaan omatoimista päästökompensaatiota, mutta tästedes seura kantaa automaattisesti osansa vastuusta maksamalla kustakin seuran tuella tehdystä lentomatkasta kiinteän summan johonkin ilmastonmuutosta ehkäisevään kohteeseen. Tästä yksityiskohtaisemmin alempana.

    Päästökompensointi ei tietenkään riitä. Ihanteellisempaa olisi matkustaa vähemmän tai ainakin taittaa matkat mahdollisimman vähän saastuttavilla kulkuvälineillä. Tätä edistää muun muassa kommunikaatioteknologian tehokas hyödyntäminen niin, että osa kokouksista ja muista aktiviteeteista tapahtuu internetin välityksellä. Skype- kokouksia – hallituksen kokouksista healing-kokouksiin ja online-hartauksiin – olemmekinthumbnail jo harrastaneet useamman vuoden ajan, ja osa meistä on osallistunut Woodbrooken online-kursseille.

    Yksi uusi testaamisen arvoinen asia olisi esimerkiksi Woodbrooken webinaarien ja räätälöidyn etäopetuksen hyödynnys vaikkapa niin, että täällä Suomen päässä kokoonnumme porukalla johonkin, mutta session vetäjä puhuu kanssamme videopuhelun kautta ulkomailta.
    Mielestäni kannattaa myös pitää silmällä, mitä naapurimaissamme tapahtuu, siltä varalta, että osallistumalla jollekin kurssille vaikkapa Ruotsissa voi välttää lentämisen Iso-Britanniaan tai kauemmas.

    Päästökompensaatioista

    Nykyään internetistä löytyy monenlaisia laskureita, joilla voi arvioida omaa – niin lennoista kuin muustakin toiminnasta syntyvää – hiilijalanjälkeään. Jotkut niistä myös antavat suosituksia, kuinka paljon mistäkin ilmakehään päästämästään hiilidioksidimäärästä olisi maksettava korvauksia. Eri sivustojen suosittelemissa summissa on kuitenkin suurta vaihtelua, johtuen ainakin eroista laskureiden keräämän tiedon tarkkuudessa.
    Jotkin lentoihin keskittyneet päästökompensaatiosivustot puolestaan ehdottavat kompensaatiosumman nyrkkisäännöksi esim. 10% lentolipun hinnasta. Tällä ei kuitenkaan varsinaisesti ole mitään tekemistä lennosta aiheutuneen päästömäärän kanssa.
    Tässä muutama laskuri, joita kannattaa ehdottomasti testailla saadakseen käsitystä omasta hiilijalanjäljestään yleisestikin:
    https://co2esto.com/kauppa

    https://klimatkompensera.se/

    https://www.atmosfair.de/en/standards/emissions_calculation/emissions_calculator/

    Helpottaaksemme asian hoitamista monenlaisten laskentatapojen viidakossa, päätimme soveltaa seuramme tukemiin matkoihin tasasummia: Mannertenvälisistä lennoista 20€/lento ja lyhyemmistä 10€/lento.
    Seuran tuella matkaan lähtevä henkilö voi joko itse ehdottaa lahjoituskohdetta, maksaa sen ja sitten toimittaa korvausta varten maksusta tositteen rahastonhoitajalle (joka on tällä hetkellä allekirjoittanut), tai antaa koko asian rahastonhoitajan hoidettavaksi. Päästökompensaatioiden lahjoituskohteen tulisi joka tapauksessa liittyä selkeästi aiheeseen ja olla ammattimainen, luotettava organisaatio. Valinnanvaraa on paljon, sillä ilmastonmuutosta vastaan taistellaan monin tavoin: Valistus- ja lobbauskampanjoin, energiansäästö- tai uusiutuvan energian teknologioita kehittämällä ja levittämällä, ostamalla päästöoikeuksia päästökauppakiintiöstä (jolloin markkinoille jäävä kiintiö pienenee), istuttamalla puita ja edistämällä kestävämpää metsien käyttöä… joitain mainitakseni.

    thumbnail
    Tässäpä joitain linkkejä päästökompensaatioilla rahoitettaviin projekteihin:

    https://www.tricorona.se/klimatkompensationsprojekt/

    https://co2esto.com/co2-paastoleikkuri/yksityisille

    https://www.atmosfair.de/en/climate-protection-projects/

    https://www.lentomaksu.fi/lentomaksu.html

     

    Toivon, että ideointi ja keskustelu siitä, miten voisimme tehdä toiminnastamme entistä ympäristöystävällisempää ja sosiaalisesti kestävämpää, jatkuu!

    Aino Vesanen

  • Ajatuksia valon teemasta kevään 2018 vuosikokouksesta

    Ajatuksia valon teemasta kevään 2018 vuosikokouksesta

    “Living in the spirit is like breathing. Spiritual practice is the in-breath while our loving
    action in the world is the out-breath. One flows from the other…We need to give ourselves
    permission to breathe in” From Deepening the life of the Spirit by Ginny Wall.

    Light represents opportunity and hopefulness. It is the opposite of darkness.

    To hold someone in the light is it to give freedom to God to do his work.

    Holding someone in the light is only possible when I am there myself, in the light with them. Then
    it comes spontaneously.

    Sometimes the expression to hold someone in the light is easier for people who do not
    have faith. The idea of light is not interfering, it is a simple form of support.

    I don’t feel a difference between light and prayer. I imagine holding the person and bringing
    them into a space which is as bright as possible.

    To hold oneself in the light is to recognise that of god in yourself. Realising what you are
    doing is something greater than yourself points to that of god in everyone, including
    yourself.

    People need to be refilled with light before they can hold someone else in the light. The
    light you give flows from the light you have inside.

    Light is like a mirror. It reflects from ourselves to another.

    We can easily think that nature comes from sunlight. Spring reminds me of light because Spring
    awakens life and light in the sleeping earth.

    The is no difference between the light that guides the plants and the light that guides us.

    The ability to forgive is one of the gifts of light.

    Like a seed which needs time in the darkness in order to muster the energy to push
    forward into the light of day, we must experience times of darkness into order to
    experience God’s light.

    When one room of darkness is next to one room of light, opening the door will cause light
    to flood in. The power of light is all encompassing.

    To hold someone in the light is hold someone in the ‘well of life and the brook of joy’. It is to
    keep them in the energy and life.

    ei0045079F

    Illustrations by Abigail Garbett