Marraskuun tapaaminen on lauantaina 22.11. Kello 12. Paikka on Vuolle-opisto Pikku Iikan katu 6, Oulu
Joulukuun tapaaminen on kuukauden toinen lauantai 13.12. Klo 12, mutta paikka on luokka 203 Vuolle- opiston toisessa kerroksessa.
Ensi vuonna 2026 Oulun kveekarit kokoontuvat taas jokaisen kuukauden toisena lauantaina.
Teksti ja kuvat: Aino Vesanen
Pohjosmaisen vuosikokouksen lopuksi olin ajatellut kenties saavani kimppakyydin johonkin
lähemmäs Tukholmaa ja kotimatkaa, mutta kun kuulin hollantilaisen Ystävän
suunnitelmista jatkaa autolla roadtrippiään Norjassa, tartuin tilaisuuteen ja kysyin huolisiko
hän minut mukaansa. Sen myötä päädyimme kahden naisen voimin kiertelemään vuonoja
ja vuoria parin päivän ajan jonkin matkaa Stavangerista koilliseen. Tässä tavallaan täyttyi
spontaanisti pidempiaikainen haaveeni Ystävien kanssa jaetusta ”kveekarivaelluksesta”
pohjoisessa luonnossa, ja lähemmin tutustuessamme kävi myös ilmi, että molemmat
olimme lähteneet kotoa avoimin suunnitelmin raskaiden elämäntilanteiden
jälkimainingiessä, hetkeksi nauttimaan seikkailusta ja ihanasta vapaudestamme!
Norja on mykistävä maa, jonka kauneuden edessä sanat meinaavat loppua, mutta kuvat
puhukoon puolestaan. Oli joka tapauksessa helppo ymmärtää, miksi norjalaiset ovat
retkeilykansaa ja miksi myös norjalaiset Ystävät luontevasti yhdistävät luontokokemukset
hengenelämäänsä mm. yhdessä retkeillen.
Jatkuva ihastelu otti intensiivisyydessään jopa voimille, varsinkin niiden lukuisten koskien
ja eri kokoisten vesiputousten äärellä, joita Saudan alueella kohtasimme. Veden voima iski
tajuntaan monilla tasoilla: Konkreettisesti vesivoimalaitoksen luona, kristallinkirkkaasta
vuoren laen jäätiköiltä vyöryvää vettä juodessa jotta jaksoi jatkaa kapuamista, sekä
hienovaraisemmilla tasoilla. Vesi elementtinä liitetään emootioihin, ja vesiputous edustaa
minulle puhdistavaa voimaa, joka vie hurjalla tavallaan kaiken mennessään, mikä vain irti
lähtee.
Kavutessamme 7,5 h Kinsarvikin vuonon pohjukasta Husedalenin vesiputouksille ylös
vuorelle ja takaisin oli myös oivallinen oman kropan tilannetsekkaus – siinä tunsi
nahoissaan, mihin sattuu ensin, miten jaksaa ja mihin vielä pystyy. Kehoni oli
kärsimyksistäkin huolimatta innoissaan, kun pääsi kerrankin omaan alkuperäiseen
elementtiinsä eli luontoon kunnolla liikkumaan, ja paljaat varpaani onnelliset
uppoutuessaan sammaleeseen ja tuntiessaan allaan mahtavat lämpimät vuorten kalliot ja
välillä ympärillään kristallinkirkkaan kylmän veden. Siitä katsoen jatkuva sisätiloissa
tietokonehommissa istuminen näyttäytyi kerrassaan luonnottomana – ja siltikin nuo
hommat huhuilivat minua jo takaisin kotiin. Nyt arkeen palattuani pyrin muistamaan nuo
hetket ja antamaan keholleni useammin sitä liikettä ja raitista ilmaa, mitä se kaipaa!
Kuvat ja teksti: Aino Vesanen
Sain olla äskettäin 3.-6.7.2025 mukana kveekarien Pohjoismaisessa vuosikokouksessa,
joka on kolmen vuoden välein Ruotsissa tai Norjassa järjestettävä Ruotsin, Norjan,
Tanskan ja Suomen vuosikokousten yhteinen kesätapahtuma.
Ohesta voitte lukea tapahtumakokemuksesta lisää sen epistola-kirjeestä. Itse keskityn
tässä muutamiin teemoihin, jotka olivat itselleni merkityksellisiä.
Lähdin matkaan kotoani Hämeenlinnasta jo 28.6. iltalaivalla Tukholmaan vailla
paluulippuja tai tarkkaa suunnitelmaa. Kun kerran oli ajan puolesta siihen mahdollisuus, oli
kiva kerrankin matkustaa meritse ja maitse suoraan kohteeseen lennähtämisen sijaan.
Pistäydyin Turussa keskiaikamarkkinoilla ja Tukholmassa suuntasin ensin
Kvekargårdeniin, josta olin muilta kuullut, mutta nyt vasta itse näin omin silmin. Todella
kaunis kveekarien kokoushuone puutarhoineen ja kirjastoineen! Meitä oli hiljaisessa
hartaudessa paikalla n. 8 henkeä, ja myöhemmin kahvipöydässä oli mukava myös
harjoitella ruotsia pitkästä aikaa.
Kvekargårdenissa on hiljaiset hartaudet joka sunnuntai päivällä ja torstai-iltaisin – jos
liikutte siellä päin niin rohkeasti mukaan vaan!
Erityisen mukava yllätys oli törmätä Annaan, jonka kanssa kohtasimme viimeksi ehkä 20
vuotta sitten kansainvälisessä nuorten kveekarien kevättapahtumassa ja pian sen jälkeen
hänellä kerran yökylässä Tukholmassa poiketessani. Suomalaisten sukujuurtensa vuoksi
hän puhuu myös suomea, ja toivottavasti saamme hänet kylään myös Suomen
vuosikokouksen tapahtumiin joskus lähitulevaisuudessa 🙂
Yövyttyäni lukioaikaisen ystäväperheen luona jatkoin Tukholmasta maanantaina junalla
Osloon ja sitten bussilla Norjan eteläkärkeen Kristiansandiin, jossa vietin pari yötä
idyllisessä puutalossa Airbnb-huoneessa. Erityisen vaikuttava oli Ravnedalen-puisto
vuorten välissä, ja myös Odderøyan linnoitussaari kaupungin edusralla oli hieno paikka
kesäretkeillä.
Keskiviikkona matkani jatkui 4h bussilla Stavangeriin, jossa Pohjoismainen vuosikokous
alkoi seuraavana päivänä erikseen ilmoittautuneille päiväretkellä Staklandin kylän pienelle
kveekarien kokoushuoneelle, joka tosin nykyään on enää harvoin aktiivikäytössä. Oli
erityistä olla mukana noin vanhalla kokoushuoneella hiljaisesssa hartaudessa, ja myös
nähdä vanhan tutun ruotsalais- norjalaisen Ystävän, Solveig-Karin Erdahlin sukulaisia ja
kotiseutua Staklandissa.
Itse tapahtumassa meitä oli n.90 Ystävää. Tapahtuman teeman (”Miten voimme vahvistaa
pohjoismaista kveekariyhteisöä”) lisäksi olennaista on mahdollisuus tavata muita Ystäviä
eri maista. Tosin huomasin, että nykyään viihdyn paremmin hieman pienemmissä
tapahtumissa, joissa ehtii monien ohimenevien kohtaamisten sijaan juttelemaan kaikkien
osallistujien kanssa ja pääsemään keskusteluissa ehkä syvemmälle.
Tapahtuman pääpuhujat Michael Eccles ja Julia Ryberg kävivät keskustelivat keskenään ja
myös keskusteluttivat yleisöä, aiheena pohjoismaisten kveekarien erot ja yhteneväisyydet,
ja kuinka voimme olla relevantteja toisillemme ja maailmalle . Michael kertoi matkastaan
EMES:in edustajana Palestiinaan ja Ukrainaan, päätarkoituksena vain tavata ja kuunnella
paikallisia Ystäviä ja mm. Ramallahin kveekarikoulun henkilökuntaa. Hän esitti meillekin
kysymyksen, olisiko meidänkin mielekästä joskus vierailla toistemme luona ihan muuten
vaan, kuunnellen ja tutustuen, ilman mitään sen ”hienompaa” agendaa?
Itsekin mietin, mikä merkitys on tällaisilla verkostoitumistapahtumilla, vierailuilla,
tutustumisella ja yhteydenpidolla Ystävien välillä kansainvälisesti. Ajattelen, että tärkeintä
henkilökohtainen tutustuminen, kyläily ja yhteydenpito on ”kotipesässä” esimerkiksi
Suomen vuosikokouksen kesken: Luodaksemme uskonyhteisön, joka todella tuntuu
omalta yhteistöltä, on voitava jakaa omaa todellista, inhimillistä elämäänsä toisten kanssa,
eikä niin, että olettaa henkilökohtaisen ”epätäydellisen” elämänsä olevan erillinen
kveekaritapahtumista, joissa ehkä kokee sitten painetta esittää jotain ihanteellista
”kveekariroolia”. Kuitenkin myös kansainvälisellä yhteydenpidolla on suuri arvo, etenkin pienille
kveekariyhteisöille.
Muistelen takavuosia, jolloin meillä oli Suomessa usein olo, että omat resurssimme eivät
riitä ja tarvitsemme jonkun ulkomaanvieraan tuomaan esimerkiksi tapahtumiimme jotain
merkittävää sisältöä. Ja heitä kävikin, milloin EMES:istä, milloin Ruotsista tai Iso-
Britanniasta tai muualta, kun mm. monet nytkin Stavangerissa uudelleen kohtaamani tutut
kasvot antoivat meille myös paljon noilla vierailuillaan, oli se sitten valmisteltua sisältöä tai
vain kuuntelevaa korvaa, läsnäoloa ja kokemusten vaihtoa. Samoin suomalaisten
osallistuminen kansainvälisiin kveekaritapahtumiin on ruokkinut yhteisöämme pikkuhiljaa,
eikä nykyään ole enää mainitusta vajavaisuuden kokemuksesta paljonkaan jäljellä, vaan
sen sijaan olemme saaneet useilta ulkomaisilta Ystäviltä palautetta siitä, kuinka he ovat
tulleet ravituiksi meillä kyläillessään.
Edellisessä blogitekstissäni puhuin enemmän intention voimasta, ja myös tässä tietoinen
intentio vahvistaa sitä, kuinka paljon voimme saamme ja antaa tällaisessa
vuorovaikutuksessa. Mitä tietoisemmin me Suomen Vuosikokouksena elämme mukana
lähettäessämme edustajan vieraaksi muualle sekä vastaanottaen hänet takaisin
”tuliaisineen” osoittamalla kiinnostusta, rohkaisemalla ja antamalla tilaa eri tavoin jakaa
kokemastaan ja oppimastaan, sitä enemmän kollektiivisesti tästä rikastumme.
Kiva tapa, johon varsinkin Stavangerissa kirjuritiimin jäsenenä osallistuin, on lähettävän
tahon edustajansa mukana lähettämä kirje vastaanottavalle kokoukselle, ja vastaanottajien
vastaus siihen. Ehkäpä mekin Suomessa voisimme harjoittaa tällaista enemmän, ja harkita myös
kveekariperinteen mukaisen epistola-kirjeen laatimista maailmalle lähetettäväksi silloin
tällöin vuosikokouksestamme?
Kun itse lähden ulkomaille kveekaritapahtumiin (tai osallistun etänä) nimettynä edustajana
tai muuten, lähden avoimin mielin, mutta kuitenkin herkästi kuuntelevalla oppimisen
asenteella. Luotan siihen, että Luoja tuo eteeni jotain, mitä katsoa tarkemmin, oli se sitten
tapahtuman viralliseen teemaan liittyvää tai ihan jotain muuta. Kuuntelen sitä myös sillä mielellä, että ainakin osa tästä opista on tarkoitettu jaettavaksi myös matkan jälkeen toisten kanssa (kuten nytkin teen) kotipuolessa.
Erinomainen esimerkki tästä oli viime vuoden maailmankokous Etelä-Afrikassa, jonka
teemoja käsittelimme Suomessa sekä etu- että jälkikäteen, jolloin paikan päälle
lähetettynä edustajana todella koin meneväni sinne yhdessä toisten suomalaisten kanssa,
ja itse asiassa koen, että tuo prosessi jatkuu edelleen.. Erityisen antoisaa on myöskin ollut
silloin, kun on saanut konkreettisesti osallistua itse tapahtumaan useamman suomalaisen
Ystävän porukalla.
Tällä kertaa Pohjoismaisessa vuosikokouksessa mukana oli lopulta vain 2 muuta
suomalaista – itse ainakin aion tulevaisuudessa myötävaikuttaa siihen, että meitä olisi aina
isompi porukk mukana – onhan tämä tapahtuma ruotsalaisten ja norjalaisten Ystävien
myös meille suomalaisille järjestämä ja hieno mahdollisuus jälleen saada ja antaa, oppia ja
kehittyä yhdessä toisten kanssa!
Aino Vesanen
Kuvat ja teksti: Aino Vesanen
Järjestimme Ystävien uskonnollisen seuran kevätkokousviikonlopun 16.–18.5.2025 tuttuun
tapaan Näsijärven rannalla seurakunnan AitO-keskuksessa. Olin osa tapahtuman
suunnittelutiimiä, ja valitsimme teemaksi ”Toivo ja rauha käytännössä”. Tämän otsikon
takana oleva intentio oli käsitellä sitä, millaisesta vakaumuksesta kveekareiden toiminta
kumpuaa – ja mitä muuta siihen pinnan alla liittyy.
Tällä kertaa meillä oli jopa kaksi puhujavierasta yhteisömme ulkopuolelta: Tampereen
seurakuntayhtymän vapaaehtoistoiminnan koordinaattori Reija Jarkkola sekä tietokirjailija
ja luennoitsija Timo Virtala. Lisäksi sunnuntaina pidimme pienen paneelikeskustelun,
jossa neljä Ystävää jakoi kokemuksia omasta toiminnastaan.
Tämän antoisan kokoontumisen jälkimainingeissa jäin pohtimaan intention merkitystä ja
voimaa. Määrittelisin intention tietoiseksi aikomukseksi – tavoitteeksi, joka ohjaa
valintojamme ja auttaa meitä huomaamaan, mikä vie kohti tavoitetta ja mikä sitä estää.
Hengellisellä tasolla koen intention olevan kuin rukous: pyyntö, että Korkeampi Voima
ohjaisi meitä tavoitteeseen, tai tietoista energian suuntaamista sitä kohti.
Kokemukseni mukaan intention vaikutus on tällöin enemmän kuin vain näkyviä ja
käsinkosketeltavia toimenpiteitä tavoitteen saavuttamiseksi. Usein sen aistii
hienovaraisemmin, joskus hieman konkreettisemmin, ja lopulta joissain tapauksissa se
materialisoituu todella konkreettisesti.
Tietoinen intentio voi toki monesti tuntua myös ihanteelta, jota kohti pyritään, mutta jonka
toteutus jää vajaaksi tai näyttää jopa epäonnistuvan olosuhteiden tai inhimillisten
heikkouksiemme tullessa tielle. Kuitenkin myös silloin voi olla, että vaikka tavoite ei
toteutuisi siinä muodossa, kuin olimme itse ajatelleet, näkymättömässä todellisuudessa
intentio on kuitenkin vienyt meitä tarkoitettuun suuntaan – kenties tavoilla, jotka ovat
enemmän Jumalan kuin egomme mieleen!
Teeman valitseminen oli jo itsessään intention asettamista: mitä haluamme yhdessä pohtia
ja työstää? Viime syksyn maailmankokouksesta kuulimme vahvan kutsun konkreettiseen
toimintaan hyvän puolesta tässä hurjassa maailmantilanteessa, mutta tällä kertaa emme
halunneet keskittyä mihinkään hengästyttävään luetteloon siitä, mitä kaikkea voisi/pitäisi
tehdä, vaan mennä aiheessa pintaa syvemmälle ja henkilökohtaiselle tasolle.
Ilmiselvin keino tähän oli puhujavierailujen ja paneelin suunnittelu, mutta yhtä tärkeää
myös se, miten aihe eli ”riven välissä”, osallistujien mielissä ja vapaa- ajan keskusteluissa.
Reijan kysymykset mm. yhteiskunnallisesta mielikuvituksesta ja utopistisesta ajattelusta
sekä Timon monipuoliset tosielämän esimerkit pasifistisesta siviilirohkeudesta johdattelivat
meitä mielestäni juuri toivomaamme suuntaan. Paneelin henkilökohtaiset tarinat
syvensivät kokemusta entisestään.
Ohjelman suunnittelussa pelkäsimme, että mm.kahden puhujavieraan myötä aikataulu
kävisi liian tiiviiksi. Halusimme kuitenkin jättää tilaa myös vapaalle keskustelulle ja vain
olemiselle. Lopulta paneelissa kävi jopa niin, että laskettuani minuutin tarkkaan kullekin
puheenvuorolle maksimikeston, olin niiden venyessä varma että olemme myöhässä
aikataulusta – mutta kun katsoin kelloa, meillä olikin vielä reippaasti aikaa jäljellä! Siinä
todella tuli olo, että aikakin on tietoisuuden moniulotteisessa kentässä paljon venyvämpi
asia kuin normaalisti luulemme.. ja intentio ohjelman rentoudesta ja hengittävyydestä
toteutui yllättävän hienosti!
Tällä kertaa valitsimme kolme ns. vanhinta huolehtimaan ryhmän hengellisestä
hyvinvoinnista ja kveekarien työtapojen noudattamisesta. Olin itsekin yksi heistä. Roolin
jakaminen oli todella antoisaa ja väittäisin, että lauantain pitkän työhartauskokouksen
rauhalliseen ja keskittyneeseen ilmapiiriin myötävaikutti (muistutettuamme alussa
läsnäolijoita itse työhartauskokouksen intentiosta) jo pelkästään näin vahva
”vanhimmuuden intention” läsnäolo ilman, että tuli tarvetta aktiivisesti sen kulkuun puuttua.
Suomen Ystävien on jo pitkään ollut keskusteluja pienemmällä porukalla yhteisön tuen
tarpeista elämän eri vaiheissa, kuten hautajaisista. Tämän asian edistämisen intentio on
siis ollut keskuudessamme läsnä jo hyvän tovin, ja nyt se kypsyi nyt näkyväksi
päätökseksi: perustamme huolenpitotiimin, joka koostuu hartausryhmien edustajista.
Lisäksi ns. selkeytyskokouksen käyttö on viime aikoina meilläkin alkanut vakiintua tavaksi
tukea sekä yksilöä että yhteisöä haastavissa tilanteissa.
Nämä esimerkit osoittavat, kuinka tietoiset intentiot kantavat hedelmää – hienovaraisesti,
tuntuvasti ja joskus hyvinkin konkreettisesti. Meihin on ehkä iskostunut sanonta ”tie
helvettiin on päällystetty hyvillä aikomuksilla”, mutta siitä huolimatta: mitä tietoisempi ja
jaetumpi intentio on, sitä voimakkaammin se ohjaa energiaa.
Intentio on kuin rukous jonkin asian puolesta, ja samalla se tukee kykyä huomata, mikä
edistää ja mikä estää sen toteutumista. Näin se auttaa meitä puuttumaan esteisiin ja ohjaa
virtaa taas oikeaan suuntaan.
Suomen kveekarit kokoontuivat jälleen perinteiseen kevätkokousviikonloppuun Tampereen Aito-keskukseen 16.-18. toukokuuta. Viikonlopun teemana oli ”Rauha ja toivo käytännössä”
Saimme kokousviikonloppuun useita kansainvälisiä vieraita muiden maiden vuosikokouksista sekä FWCC EMES:stä (Euroopan ja Lähi-idän Kveekareiden konsultaatiokomitea). Ohjelmassa oli itse vuosikokouksen lisäksi kiinnostavia vieraita, paneelikeskustelu vapaaehtoistyöstä, saunomista, hyvää ruokaa sekä tietysti aikaa vapaalle yhdessä olemiselle ja Hengen kuuntelemiselle hiljaisuudessa.
Perjantai-iltana yhteisessä viikonlopussamme vieraili Tampereen seurakuntayhtymästä Reija Jarkkola, joka johdatti osallistujat keskusteluun yhteiskunnallisesta mielikuvituksesta, yhteisöjen voimasta sekä utopistisesta ajattelusta. Inspiroiva keskustelu herätti osallistujissa paljon ajatuksia, joita pureskeltiin koko viikonlopun ajan ja varmasti vielä pitkän sen jälkeenkin.
Itse kevätkokous pidettiin kahdessa osassa lauantaina. Kokouksessa kävimme läpi virallisia asiakirjoja, Suomen kveekareiden ja työryhmien kuulumisia sekä saimme terveisiä ulkomaanvierailta.
Kevätkokousen osioiden välissä viikonlopun toisena vierailijana toimi Väkivallattomuuden voima: kertomuksia rohkeudesta kirjan kirjoittanut ja väkivallattomuudesta luennoiva Timo Virtala. Timon johdolla pohdimme sitä, mitä on todellinen rohkeus, ja miten historian saatossa väkivallattomuuden voimalla on saatu aikaan suuria muutoksia ja kyetty jopa vastustamaan väkivaltaista sortoa.
Lauantai-ilta huipentui vapaaseen ohjelmaan, jonka aikana oli mahdollisuus laulaa yhteislauluja tai kävellä läheisessä metsässä viikonlopun antia yhdessä pohdiskellen. Tämän jälkeen päästiinkin jo rantasaunaan ja uimaan.
Sunnuntaille viikonlopun suunnitteluryhmä oli koonnut osallistujista paneelin, jonka teemana oli ” Kokemuksia rauhan ja toivon rakentamisesta”. Paneelissa kuulimme useita eri näkökulmia erilaisista vapaaehtoistyön muodoista, joita yhteisömme jäsenet tekevät.
Seuraava kevätkokousviikonloppu järjestetään 7.-9. marraskuuta samaisessa Aito-keskuksessa, joten voit laittaa päivämäärät jo nyt kalenteriisi!
Torstaina 6.3.2025 pidettiin Helsingissä SEN:n järjestämä tapaaminen kirkonjohtajille. Isona aiheena oli
jälleen se, mitä kuuluu kirkkokunnille Suomessa, niin suurille kuin pienille. Ystävien Uskonnollinen Seura
(kveekarit) on neuvostossa tarkkailijana. Suomen vuosikokousta on edustanut ja edusti nytkin Lari Junkkari.
Oli mielenkiintoista huomata, että sekä ilonaiheet että huolet ovat pitkälti samoja kaikilla yhteisöillä. Niihin
liittyy jäseniksi ja toimintaan paljon uusia tulokkaita, erityisesti nuoria aikuisia ja maahanmuuttajia.
”Positiivisena” ongelmana on usein se, mistä löytyy riittävästi työntekijöitä ja kokoontumistiloja
monikieliselle ja monipaikkakuntaiselle seurakuntaväelle. Huomioitava on myös se, että ns. vapaissa
suunnissa jäsenjoukon kasvu on totta isommilla paikkakunnilla ja samanaikaisesti joudutaan harkitsemaan
pienten yksiköiden sulkemista kuihtuvilla pikkupaikkakunnilla.
Toinen mielenkiintoinen asia ovat vuoden 2025 juhlallisuudet eri kirkkokunnissa ns. Nikean
uskontunnustuksen 1700-vuotisen historian kunniaksi. Suosituksena on, että eri yhteisöt pyrkisivät tänä
vuonna antamaan erityishuomiota tuolle vanhalle uskon dokumentille. Kveekareille tämä seikka on
ongelmallisempi, koska perinteisesti Ystävät ajattelevat, että ihmisen uskoa ja seurakunnan uskoa ei ole
mahdollista ilmaista muuttumattomilla ilmaisuilla. Yhteisön ja yksilön osa on odottaa tuoretta, uudistuvaa
sisäistä viestiä Valolta, joka siten ohjaa elämää ja toimintaa.
Tervetulleelta tuntuu SEN:n laatima Turvallisemman tilan –periaatteet dokumentti. Se on jäsenyhteisöjen ja
yhteistyötahojen käytettävissä. Suomen Vuosikokous voi ottaa nuo periaatteet käyttöön iloisesti, koska ne
vastaavat kveekareiden henkeä ja eetosta. On pidettävä huolta, että jokainen ihminen voi tulla ja olla
omana itsenään yhteisissä kokoontumisissa.
The time and place for Meetings for Worship in Oulu have been updated as follows.
Dates: 1. 2./ 22.2./ 8.3./ 12.4./ 24.5.
Time: 12-14
Place: Vuolle Opisto, Pikku-Iikan katu 6, 90120 Oulu.
Please keep these dates in mind. It is likely that Vuolle main door will be opened at 12 and Meeting for Worship held from 12.15-13.15 with time for sharing of thoughts over coffee and tea afterwards. There is no need to let anyone know beforehand if you are coming but please aim to arrive between 12 and 12.15.
If you have any questions regarding Meetings for Worship in Oulu, don’t hesitate to contact Taina at 050 3618390
Tapasimme aurinkoisessa toukokuun Tukholmassa rauhan ja ystävyyden merkeissä.
Vuosikokouksen teema oli kestävä kveekarius, joka näkyi koko tapahtuman ajan eri
yhteyksissä. Ensimmäisenä päivänä muisteltiin edesmenneitä ystäviä ja käytiin läpi
hallinnollisia asioita. Kuultiin myös tervehdyksiä eri puolilta Ruotsia.
Toisena päivänä kokouksessa tehtiin hallinnollisia päätöksiä. Kokouksen asialistaan lisättiin
pykälä liittyen Gazan humanitääriseen kriisiin ja siihen, voisivatko kveekarit lahjoittaa
merkittävän summan rahaa erilliselle kveekareiden ulkomaanavulle. Lisäksi vanhimmat
esittivät oman raporttinsa.
Kokouksessa keskusteltiin myös paikallisemmasta asiasta. Ruotsissa jotkin kveekarit olivat
ryhtyneet pitämään kokouksia keskenään pienemmissä porukoissa paikallisista aiheista.
Tämä aiheuttaa huolta ja närkästystä ryhmän jäsenissä, koska se edesauttaa “sisäpiirien”
muodostumista ja ulkopuolisuuden tuntemuksia heissä jotka eivät näihin porukoihin
kuulu. Iltapäivällä tehtiin meditatiivinen kävely läpi Tukholman puistojen, jonka jälkeen
keskusteltiin kestävästä kveekariuudesta laajasti. Illalla kuuntelimme raportteja muista
maista.
Kolmantena päivänä, lauantaina kokouksessa esiteltiin kveekarien talousraportti, jossa
todettiin että toiminnan rahoitus tulee pääsääntöisesti sijoituksista. Talousraportissa
kerrottiin myös että kveekarit on myyneet omaisuuttaan, Svartbäckenin talon,
rahoittaakeseen toimintaa. kokouksessa tehtiin myös uusia nimityksiä vastuutehtäviin.
Lauantai iltana vietettiin myös Ruotsin kveekarien ulkomaanavun 60-vuotispäivää,
ohjelmassa mm. esitettiin etähaastattelu, jossa Georgialainen opettaja kertoi työstään
ukrainalaisten lasten parissa. Työ on mahdollista kveekarien ulkomaanavun turvin.
Juhlassa esiteltiin myös ulkomaanavun historia ja vaiheet. Juhlassa esiteltiin myös tulevaa
maailman laajuista kveekareiden vuosikokousta, jonka teemana on ubuntu-filosofia.
Sunnuntaina tapaamisen neljäntenä ja viimeisenä päivänä, aamulla oli keskustelua siitä
että kveekarien ruotsinkielisestä “Ur kväkarerfarenheten”-kirjasta pitäisi tehdä uusi painos.
Kokous päätettiin sunnuntaina yhteiseen hartaukseen ja kahvitilaisuuteen.
Erityistä kiitosta vaatii upea ruoka sekä viihtyisä majoitus. Arvostan suuresti että sain
mahdollisuuden tähän retkeen ja haluan kiittää sekä Suomen, että Ruotsin kveekareita.
Freija Kauranen
Oulun hartauskokousten aika ja paikka on päivitetty seuraavasti:
Päivät: 1.2., 22.2., 8.3., 12.4., 24.5.
Aika: 12-14
Paikka: Vuolle Opisto, Pikku-Iikan katu 6, 90120 Oulu.
Vuolteen pääovi avataan klo 12 ja hartauskokous pidetään klo 12.15-13.15, jonka jälkeen on aikaa ajatusten jakamiseen kahvin ja teen äärellä. Sinun ei tarvitse ilmoittaa etukäteen, jos olet tulossa, mutta pyri saapumaan klo 12 ja 12.15 välillä.
Jos sinulla on kysyttävää Oulun hartauskokouksista, älä epäröi ottaa yhteyttä Tainaan numeroon 050 3618390.
The Finnish Quakers have translated Thomas Kelly’s significant work, ”A Testament of Devotion,” which is considered one of the most important pieces of Quaker literature.
This translation is a notable cultural achievement, as Quaker literature has not been previously translated into Finnish. The book, now titled ”Omistautuminen sisäiselle äänelle – Kveekarien lahja nykymaailmalle,” contains five essays that teach focusing on God’s presence and finding peace amidst chaos. It is published by Basam Books and is available in various bookstores.